Laitosasuminen lakkaa
Honkalampi-keskuksen alueelle rakennetaan parhaillaan uutta asumispalveluyksikköä.
Onnistuakseen muutos vaatii uusia asumis- ja tukipalveluja kehitysvammaisille.
Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman suunnitelman mukaan vuoden 2020 jälkeen yksikään kehitysvammainen ei asu laitoksessa. Sen sijaan asuminen tulee tapahtumaan pienryhmäkodeissa, asumispalveluyksiköissä ja yksityisissä asunnossa.
Honkalampi-keskuksen sosiaalijohtaja Jari Nevannon mukaan tavoitteen toteutuminen edellyttää, että kehitysvammaisille voidaan uudistuksen jälkeenkin taata toimivat asumis- ja tukipalvelut.
– Näiden järjestäminen onkin se suurin haaste. Honkalampi-keskuksella asukkaiden läheltä löytyvät esimerkiksi lääkäripalvelut sekä fysio- ja puheterapiat. Palveluja ei ole tarkoitus vähentää, vaan niiden on liikuttava ihmisen mukana, selvittää Nevanto.
Uusia asuntoja
Honkalampi-keskuksella laitosasumisesta luopuminen näkyy parhaillaan rakenteilla olevan asumispalveluyksikön muodossa. Valmistuessaan tammikuussa yksikkö korvaa osan laitoksen nykyisistä tiloista ja majoittaa 20 kehitysvammaista.
– Honkalampi-keskus ei ole katoamassa mihinkään, vaan haastavimmat palvelut tullaan jatkossakin tarjoamaan täällä. Vakituisista työntekijöistä ei olla luopumassa, mutta määräaikaisen työvoiman käyttöä joudutaan näillä näkymin vähentämään.
Avohuoltoon painottumisen myötä hoitoalan työt tulevat Pohjois-Karjalassa tuskin kuitenkaan vähenemään. Ammattitaitoisen työvoiman tarvetta lisää lähivuosina myös lapsuuden kodeistaan itsenäistyvien kehitysvammaisten suuri määrä.
Pelkästään Liperissä tarvitaan vuoteen 2018 mennessä kirkonkylän alueelle vähintään 10-paikkainen tuettua ja autettua asumista tarjoava yksikkö.
Muutos yhä aluillaan
Jari Nevannon mukaan hoitoalan isot valtakunnalliset yritykset olisivat mielellään lisäämässä kunnille myymiään palveluita.
Esimerkiksi MedOne on suunnitellut 15-paikkaisen asumisyksikön perustamista Liperin terveysaseman viereen.
– Kuntien päätettävissä on, miten paljon ne turvautuvat tulevaisuudessa yksityisiin palveluntarjoajiin, Nevanto toteaa.
Pohjois-Karjalassa kehitysvammaisten hoidon rakennemuutos on Nevannon mukaan ollut jo pitkään muuta maata edellä.
– Honkalampi-keskus on alusta alkaen ollut pieni laitos. Paineet muutokseen tulevat etelästä, jossa olosuhteet eivät välttämättä ole aina yhtä hyvät, Nevanto arvelee.
Kehitysvammaisten asumisen uudistamisen lähtökohdat – eli mahdollisuus valita missä ja kenen kanssa asuu – ovat hyvät. Lopputulos riippuu kuitenkin suunnitelmien yhä aluillaan olevasta käytännön toteutuksesta.
Omaisen mietteitä
Honkalampi-keskuksella asuvan kehitysvammaisen omainen, Kaarina Kauppinen-Karvonen, suhtautuu asumisjärjestelyiden muutokseen varauksella.
– Yksikään kehitysvamma ei ole samanlainen, eivätkä kaikki pysty normaaliin elämään. Jos ei esimerkiksi pääse itse ylös sängystä tai pysty huolehtimaan itsestään, on Honkalampi-keskus paras paikka.
Keskuksen henkilökuntaa Kauppinen-Karvonen kehuu erittäin ammattitaitoiseksi ja innokkaaksi. Myös huoneet ovat kodikkaita eivätkä ne ole laitosmaisia.
Mikäli hoitovastuuta siirretään jatkossa yrityksille, on tason pysyttävä nykyisellä tasolla.
– En pidä kilpailutuksen ajatuksesta ja siitä, että halvin on aina paras ratkaisu. Ihmisarvoinen elämä on pidettävä etusijalla.
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.