Kyläkoululainen?

Perkkiön perheessä tammikuu on yhtä juhlaa: kolme nuorinta lasta viettää synttäreitään tammikuussa. Tiina-äidin sylissä viihtyvä nuori mies syntyi kuluvan vuoden toisena päivänä.

Vuoden ensimmäinen liperiläislapsi syntyi Tiina ja Sampo Perkkiön perheeseen. Seitsenlapsisen perheen vanhemmat toivovat, että pienokainen saisi seurata niin äitinsä kuin sisarustensakin jalanjälkiä – kyläkouluun.

Tammikuun toisena päivänä kello 14.23 Sampo Perkkiön kännykkä piippasi tekstiviestin merkiksi. Esikoistyttären lähettämässä viestissä oli vain kaksi sanaa – eikö mitään – ja koko joukko kysymysmerkkejä perässä. Neljäsluokkalaista kiinnosti kovasti, oliko perheeseen jo syntynyt vauva.

Ja olihan se, vajaa pari tuntia aiemmin.

– Vauvan laskettu aika oli joulukuun 21. päivänä. Joulu menikin meidän perheessä pitkälti odotellessa ja tuumaillessa, milloinka pienokainen mahtaa syntyä, Sampon vaimo, Tiina Perkkiö juttelee silitellessään sylissään tuhisevan pienokaisen hiuksia.

– Näin jälkikäteen ajatellen oli hyvä, ettei pikkuinen tullut maailmaan kesken jouluhössötyksen, saivat lapset viettää joulun rauhassa.

Ihmeellinen pikkuveli

Kolmen viikon ikäinen pienokainen on seitsemäs lapsi Perkkiön perheessä. Vaikka vaipanvaihdot ja yösyötöt ovat vuosien varrella tulleet vanhemmille tutuiksi, vaatii vastasyntyneen hoito silti pientä totuttelua.

– Lapsen syntymä on aina uusi ja ainutlaatuinen asia, Tiina tuumaa.

Sitä se on paitsi vanhemmille, myös vastasyntyneen sisaruksille.

– Enemmän lapset vauvaa hoitaisivat kuin uskallamme antaa. Varsinkin 2-vuotiaalla Eelalla riittää intoa: hän hoitaa mielellään nukkejaan, joten ihan oikeassa vauvassa jos missä riittää ihmettelemistä, Sampo rupattelee.

Arkipäivisin Eela saakin touhuta vauvan ympärillä kaikessa rauhassa: perheen kolme vanhinta lasta ovat jo kouluikäisiä ja sisarparvesta kaksi käy puolestaan avoimessa päiväkodissa kolmena päivänä viikossa.

– Lapset käyvät samaa koulua kuin minäkin aikoinaan, Tiina tuumaa Mattisenlahden kyläkouluun viitaten.

Kyläkoulun kupeeseen

Perkkiöt muuttivat Tiina-äidin kotikuntaan puolitoista vuotta sitten. Eteläpohjanmaan lakeudet vaihtuivat tuttuihin, karjalaisiin maisemiin.

– Seinäjoella asuessamme minua ahdisti ajatus siitä, että lapset joutuvat elämään pakokaasujen keskellä. Pohjois-Karjalaan muuttaessamme valitsimmekin asuinpaikkamme niin, että ympärillä on puhdasta luontoa ja kodin lähellä kyläkoulu.

Tiinan veljeltä vuokratussa talossa Kurevaarassa kaikki on tässä mielessä kohdillaan.

– Mutta kuinka kauan, Sampo pohtii.

Perkkiön perheessä syksyn ja talven aikana käytyä kyläkoulukeskustelua on seurattu huolestunein mielin. Vanhempien toiveissa kun on, että jälkikasvu aina pienintä nyyttiä myöten saisi aloittaa koulutiensä pienessä opinahjossa.

– Kyllä kyläkoulujen puolesta tehdään kaikki, mitä suinkin voidaan. Lasten hyvinvoinnin kannaltahan kyse on todella tärkeästä asiasta, Mattisenlahden koulun vanhempainneuvostoon kuuluva Sampo toteaa.

– Eikä kyläkoulujen merkitystä kunnan imagollekaan passaa unohtaa.

Kevään aikana kunnan toimielimissä tehtävät ratkaisut vaikuttavat paljon ainakin siihen, miten vetovoimaisena Perkkiöt Liperin kunnan kokevat.

– Työni puolesta voimme asua missä päin Pohjois-Karjalaa tahansa, markkinointialalla työskentelevä Sampo toteaa.

Äitinsä sylissä tyytyväisenä, vatsa täynnä maitoa tuhiseva pikkuinen Perkkiö on vielä onnellisen tietämätön näistä tulevaisuudenpohdinnoista.

– Jo sairaalassa annoimme pojalle Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjoista lainatun lempinimen Rauhallinen Erkki. Se jos mikä sopii loistavasti tälle lapselle, Tiina naurahtaa.

Vaikka Erkiksi nuorta miestä tuskin ristitään.

– Kaikkien lastemme nimet alkaa kahdella e:llä – vanhin tyttäremme onkin jo arvannut, mikä pikku veljen nimeksi tulee.

Vastaa