Tuki tuodaan lapsen luo

– Pulmia ei kannata hakemalla hakea. Olisi hyvä palata ajatteluun, että lapsilla ”normaalin” vaihteluväli on laaja, pohtii Liperin tukipalveluiden koordinaattori Päivi Ikonen. Hänen kontollaan ovat muun muassa erityisvarhaiskasvatukseen liittyvät järjestelyt.

Erityisvarhaiskasvatus tarkoittaa päivähoidon ja esiopetuksen räätälöimistä niille lapsille, jotka tavalla tai toisella tarvitsevat lisätukea.

– Kielellisen kehityksen ongelmat ovat varsin yleisiä. Tarkkaavaisuuden puute ja haastava käytös saattavat olla asioita, joissa erityisopettajan vinkit ovat tarpeen. On paljon lapsia, joilla itsekontrolli kehittyy viiveellä, listaa Ikonen.

Ikonen ei usko, että ongelmat ovat varsinaisesti lisääntyneet. Pikemminkin kyse on siitä, että diagnosoinnin myötä tietoisuus tuen tarpeesta on kasvanut. Välillä ja niihin liittyvät vaatimukset tuntuvat kuitenkin ylimitoitetuilta.

– Olen nähnyt luokituksen, jossa 40 prosenttia paikkakunnan kaikista lapsista on määritelty erityislapsiksi. Siihen on riittänyt vaikkapa ärrävika tai diabetes, Ikonen kärjistää.

Toiset lapset opettavat

Päivi Ikonen kertoo, että koko ”erityisyys”-ajattelusta ja erilaisuuden korostamisesta on viime aikoina pyritty eroon. Tämä näkyy niin sanankäytössä kuin käytännön toimissakin.

– Koko kiinteiden erityisryhmien olemassaolo on kyseenalaistettu. Nykyisin tuki pyritään antamaan omassa päiväkodissa tai esikoulussa. Siihen on siis mahdollisuus asuinpaikasta riippumatta, Ikonen selittää.

Esimerkiksi Liperissä saatettiin aiemmin toimia niin, että Ristissä asuva lapsi kuljetettiin päivittäin Paloaukean erityisryhmään.

– Siihen kului aikaa ja energiaa niin vanhemmilta kuin lapseltakin.

Tärkeä näkökohta on myös vertaistuen avulla oppiminen.

– Esimerkiksi käyttäytymistä opitaan toisilta lapsilta. Jos kaikki haastavasti käyttäytyvät lapset pakataan samaan ryhmään, keneltä he saavat toisenlaisen mallin, kysyy Ikonen.

– Sama pätee kielellisiin pulmiin.

Erityisvarhaiskasvatukseen on saatu yksi uusi erityisopettaja ja kaksi avustajaa on vakinaistettu. Muutenkin voimavarat on suunnattu uudelleen, Ikosen mielestä paljon aiempaa järkevämmin.

– Hyvään suuntaan ollaan menossa. Myös työntekijöille nykymalli on paljon selkeämpi, mikä on tärkeää, kun tehdään raskasta työtä.

Takaisin lähikouluun

Päivi Ikonen kiittelee Liperiä siitä, ettei varhaiskasvatuksen tukipalveluista ole säästetty taloudellisesti vaikeista ajoista huolimatta. Nopea puuttuminen ongelmiin on kaikkien etu.

– Viime vuonna erityistukea tarvinneista esikoululaisista vain neljä aloittaa ekaluokan erityisopetuksessa.

Myös koulun puolella sovelletaan samoja periaatteita kuin pienempien lasten kanssa. Aiemmin erityisopetusta tarvitsevat alakoululaiset keskitettiin Ylämyllylle ja yläkoululaiset Liperiin.

– Nyt kaikki ne vanhemmat, jotka halusivat pienluokalla olleen lapsensa lähikouluun, saivat toiveensa läpi. Tukea tarvitsevat pääsevät myös lähikoulussa pienryhmään, toteaa Ikonen.

– Esimerkiksi Vaivioon palasi takaisin osa tukea tarvitsevista oppilaista, jotka olivat käyneet välillä koulua Ylämyllyllä. Muutos on suuri. Viinijärven yläkoulussa on niin ikään oma erityisopettaja, jonka pienluokkaopetuksessa tukea tarvitsevat oppilaat käyvät.

Yläkoululaisten osalta Liperissä uutta on JOPO-ryhmä, mikä tarkoittaa joustavaa perusopetusta. Ryhmässä aloittaa seitsemän yhdeksäs- ja kaksi kahdeksasluokkalaista.

– Opetus etenee muuten yleisopetuksen suunnitelman mukaan, mutta mukana on enemmän työssäoppimisjaksoja. Se auttaa niitä oppilaita, joilla on vaikeuksia motivoitua koulunkäynnin jatkamiseen. Osallistujat on valittu haastattelemalla sekä nuoret että heidän vanhempansa, Päivi Ikonen kuvailee.