Tukea rakennusperinnön vaalimiseen haetaan paljon
Timo Kontkanen esitteli alareunastaan lahonnutta ikkunanpokaa, joka ehostuu pienellä korjauksella käyttökuntoon.
– Elyn avustukset rakennusperinnön hoitoon on tarkoitettu lähinnä rakennuksen ominaispiirteiden säilyttämistä tukeviin korjauksiin, arkkitehti Kari Hammarberg kertoo.
Rakennusperintöä oleva kohde voi olla paikallisesti merkittävä, esimerkiksi vanha kyläkoulu. Tukea voi saada peruskorjauksen lisäksi myös suunnitteluun sekä ikkunoiden, rungon tai tulisijojen kunnostamiseen.
Kuluvana vuonna avustusta oli jaettavissa 120 000 euroa, josta myönnettiin 35 hakijalle. Summat eivät siis ole suuria, eli ne on suunnattu suhteellisen pieniin remontteihin, esimerkiksi julkisivun korjaukseen.
– Hakupapereita saa Elyn toimistosta tai tulostettua suomi.fi-sivustolta, Hammarberg muistuttaa.
Keski-Karjalan Jetinan tämän vuoden potti rakennusperintökohteisiin on jo käytetty.
– Leader-raha on suunnattu erityisesti kylille, sillä sen erikoisuutena on talkootyön korvattavuus. Summat ovat myös isompia, vaihdellen 5000- 150 000 euron välillä yhteen kohteeseen. Tämän vuoden kiintiö loppui jo toukokuussa, joten nyt tulevat päätökset siirtyvät ensi vuodelle, Ilpo Jorasmaa selventää.
Hankkeena toimittaessa paperityön osuus on melkoinen.
– Asiantuntijan tekemä rakennusuunnitelma ja rakennuslupa tarvitaan aina. Selvitys vaaditaan, vaikkei rakennuslupaa kohteessa tarvittaisikaan. Jetina antaa projektista lausunnon, jonka perusteella Ely-keskus päättää tuen myöntömisestä, Jorasmaa jatkaa.
Myös Museovirastolta ja Kotiseutuliitolta voi anoa avustusta kuluihin.
Yhden lapsen koulu
Perjantai-iltana rakennusperintöiltamissa Rääkkylässä kuultiin asiaa myös konkreettisista korjaustoimista.
Timo Kontkanen Perinnekorjaus Puutimosta kertoi työssään vastaan tulleista tapauksista ja hirsirakennusten yleisimmistä vaivoista.
– Vesi ja muovi ovat pahimmat tuhoajat. Vuotava katto ja ja väärään suuntaan tehdyt kallistukset lahottavat nopeasti. Myös aivan talon vierellä kasvavat puut voivat saada aikaan vahinkoa, Kontkanen kuvaili puuseppänä ja restaurointikisällinä työskennellessään ilmenneisiin tapauksiin.
Hengittävyys on tärkein tekijä hirsitalon hyvinvoinnin kannalta.
– Se tarkoittaa sitä, että seinät läpäisevät ilmankosteuden – vedosta ei nyt ole kysymys! Muovit ja mineraalivillat kannattaa unohtaa eristeinä.
Myöskään betonia ja puuta ei kannata asetella vastakkain, vaan väliin olisi laitettava vaikka bitumihuopa.
– Kivijalkojen kuulee aina laskeneen vuosikymmenten saatossa, mutta moni ei ota huomioon maanpinnan nousua kasvillisuuden lahotessa.
Maalin laadun arviointiin Kontkasella oli tarjolla käytönnön niksi.
– Irrota maalia pieni klimppi, jos se lämpimissä käsissä pyöritellessä muuttuu muovailuvahamaiseksi, se on lateksia eli ei hyvä juttu hirsitalon kannalta. Öljymaali katkeilee.
Omatoimi-remontoijan kokemuksia kertoi Valtimolle vuonna 2004 muuttanut toimittaja Sampsa Oinaala.
– Ensin kunnostelin kodikseni vanhan rintamamiestalon. Monien vaiheiden jälkeen päädyimme kaveriporukan kanssa ostamaan 30-luvun lopulla tehdyn entisen koulun Rumon kylältä, pelkän tontin hinnalla. Sitä on remontoitu nyt harrastusmielessä, ja nyt siellä on jo neljät vuokralaiset. Jopa ensimmäinen lapsi vuosikymmenten jälkeen on syntymässä koululle, Oinaala naurahtaa.
– Vanhoissa rakennuksissa on estetiikkaa, kauneutta ja sopusuhtaisuutta, jota tulee vaalia. Vanha koulu tarjoaa nyt mahdollisuuden kokeilla maalla asumista kotitarveviljelyineen ja polttopuun tekoineen. Tämä on ollut sellainen tekemällä oppimisen projekti.