Pakottaminen ei auta
Henkilöstösuunnittelija Milla Paasu huolehtii työhyvinvointiin liittyvistä asioista Liperin kunnassa.
Työurien pidentäminen on viimeksi kuluneen vuoden aikana lukeutunut yhteiskunnallisen keskustelun kestoaiheisiin. Ajatuksena on, että jatkossa itse kukin jaksaisi pakertaa sorvinsa ääressä reippaasti päälle kuusikymppiseksi – olkoonkin, että samanaikaisesti nuoria koetetaan patistella astumaan työelämään nuorempina ja nuorempina. Miten mahtavat työmuurahaiset jaksaa tällaista yhtälöä toteuttaa?
– Selvää on, että pakottamalla työurien pidentäminen ei onnistu. Onneksi tässä keskustelussa on nostettu esiin myös työhyvinvointiin liittyviä näkökulmia, ja pohdittu, millä keinoin työssäjaksamista voisi tukea koko työuran ajan, Liperin kunnan henkilöstösuunnittelija Milla Paasu toteaa.
– Työhyvinvoinnin kannalta yksi keskeisimmistä asioista on se, että työntekijän osaaminen ja tehtävän asettamat vaatimukset kohtaavat. Toisin sanoen se, että jokainen tekee työtä, jonka parhaiten taitaa.
Aivan näin yksiselitteinen asia työhyvinvointi ei kuitenkaan ole. Paasu toteaa, että jo käsite sinänsä on varsin monitulkintainen ja laaja; yhtä täsmällistä määrittelyä käsitteelle ei ole tähän päivään mennessä keksitty. Tavallisesti työhyvinvoinnin tunnusmerkistöön kuuluvat osaamisen ohella myös työtä kohtaan tunnettu motivaatio, innostus ja kiinnostus. Myös työyhteisö vaikuttaa isolta osin siihen, kuinka hyvin itse kukin työnsä parissa viihtyy.
– Toisaalta työnteko on osa laajempaa elämän kokonaisuutta. Työ on osattava asettaa tiettyihin raameihin, jotta elämässä olisi muutakin kuin työ. Toki meistä jokainen varmasti joskus miettii työasioita myös vapaa-ajallaan, aivan samalla tavoin kuin kotiasiat saattavat käväistä mielessä työpäivän aikana. Monet asiat siis vaikuttavat kokonaisuuteen, Paasu lisää.
Avoimuus ennen kaikkea
Liperin kunnassa työhyvinvointia pyritään edistämään varhaisen tuen mallin avulla. Punaisena lankana on tarttua ongelmakohtiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jo ennen kuin pienistä pulmista pääsee kehkeytymään todellisia ongelmia.
Mallin tarkoituksena on auttaa niin esimiehiä kuin työntekijöitäkin tunnistamaan työkyvyn heikkenemisestä viestivät merkit – olipa niiden taustalla sitten terveydentilaan, työhön, työyhteisöön tai yksityiselämään liittyviä pulmia.
Päävastuu työhyvinvoinnista lepää esimiesten harteilla. Esimiehen tulisi omalla esimerkillään rohkaista työyhteisöä avoimeen ja vuorovaikutteiseen keskustelukulttuuriin.
– Vaikka asiat olisivat kuinka kipeitä ja hankalia ottaa puheeksi, ei niitä saisi lakaista maton alle, Paasu opastaa.
Työntekijöidensä hyvinvointiin panostamalla kunta pitää huolta myös kuntalaisista.
– Kunnan tehtävänä on tuottaa tiettyjä palveluja mahdollisimman laadukkaasti. Jotta ihmiset jaksaisivat hoitaa työnsä hyvin, on heidän jaksamisestaan pidettävä huolta, Paasu toteaa.
– Toisaalta työhyvinvoinnista huolehtiminen on myös keino pitää kiinni hyvistä työntekijöistä – kunta-alallahan käydään kovaa kilpailua työvoimasta.
Rakennemuutokset haasteena
Henkilöstösuunnittelija Milla Paasu käy itsekin esimerkiksi siitä, millä keinoin Liperin kunnassa panostetaan työhyvinvointiin. Paasu aloitti tehtävissään maaliskuun lopussa, muutama kuukausi viran perustamisen jälkeen. Työhyvinvointiin liittyvien asioiden ohella henkilöstösuunnittelijan työnkuvaan kuuluvat muun muassa työ- ja virkasuhteisiin liittyvät neuvonta-asiat sekä henkilöstöasioiden valmistelu.
– Aiemmin olen ollut vastaavissa tehtävissä Kontiolahden kunnassa. Työtehtävät ovat sinänsä hyvin samantyyppisiä, vaikkakin kunnat ovat melko erilaisia. Täällä Liperissä yhteistoiminta-asiat tuovat ehdottomasti omat haasteensa työhöni, Paasu toteaa.
Polvijärven liittyminen Liperin ja Outokummun muodostamaan yhteistoiminta-alueeseen laajentaakin Paasun työsarkaa entisestään.
– Työhyvinvoinnin kannalta ajateltuna muutos tuo mukanaan monia haasteita – mutta myös mahdollisuuksia, henkilöstösuunnittelija toteaa.