Metsä kutsuu oppimaan

Onhan se ihan selvää, että tunti metsässä antaa oppilaille paljon enemmän kuin kirjan kuvien tuijottelu luokassa. Viinijärven yläkoululaiset käyvät näin syksyisin lähes joka biologian tunti maastossa. Opettaja Virpi Eronen muistuttaa Arttu Mäkiselle ja Niko Hirvoselle, ettei tuntemattomia sieniä saa syödä.

Viinijärvellä biologian oppitunnit pidetään usein puoliksi pihalla.
– Aikaisemmin kasvion tekeminen oli pakollista, mutta tuntui ettei se onnistu joillakin millään. Niinpä kokoamme sitä nyt tunti toisensa perään metsässä vieraillen, biologian opettaja ja rehtori Virpi Eronen kertoo.
Yhdellä tunnilla aiheena ovat havupuut, toisena lehtipuut. Vihkon sivut täyttyvät pikku hiljaa kontaktimuovin alle laitettavista kasveista.
– Tänään keräämme sieniä oppikirjaa apuna käyttäen. Tunnistamme sitten koululla ne vielä yhdessä.
Ja ei kun sata metriä kirkkoa kohti ja metsään kävelemään. Koululaisten on uskaltauduttava polulta märille sammaleille, jotta opelta saatuihin pusseihin saataisiin jotain täytettä.
– Tämä tuoksuu vahakkaalta, mutta ilman kunnon sienikirjaa en pysty sanomaan mikä vahakas tämä on, Eronen miettii ja ottaa esimerkkikappaleen matkaan.
– Minkäs takia pojat ei saa syödä tuntemattomia sieniä?
– Niistä saa supervoimia, pojat nauraa, vaikka vastaus on ilmiselvä.
Myrkyllisten sienten syömiseen voi jopa kuolla.
– Pitäisi päästä yli myrkkysienten pelosta ja kerätä tuttuja sieniä. Minä ohjeistan oppilaita aina ottamaan sienikirjan metsään mukaan.
Laura Pietarinen kertoo käyneensä tänä syksynä useaan otteeseen sienimetsässä, sillä ovathan monet syötävät sienet juuri nyt parhaimmillaan.
– Haaparousku on lempisieneni. Tykkään sienisalaatista.
Oppilaat nauttivat silmin nähden ulkoilutunnista. Erosen mielestä tunnissa yhdistyvät juuri parhaimmillaan liikkuminen, ulkoilu ja metsäntuntemus.
– Kirjaa ehditään lukea milloin vain, ope huikkaa.

Puolukoilla luokkaretkelle

Rääkkylässä ysiluokkalaiset ovat useina vuosina tienanneet luokkaretkirahoja puolukoita keräämällä.
– Keittiö ostaa marjat oppilailta. Tärkeintä hommassa on, että oppilaat tekevät yhdessä jotain luokkaretken eteen, rehtori Rauni Ronkainen kertoo.
Metsäretkiä taasen tekevät niin alakoululaiset kuin yläkoulun biologian sekä maa- ja metsätaloustuntien ryhmätkin.
– Maastotunteihin kuuluu lintujen bongausta, onkimista ja taisi opella olla viimeksi lapiokin mukana, joten maaperänäytteitä lienee otettu.
Ronkaisen mukaan maalaispitäjään retkeily ja ulkoilu sopii erityisen hyvin. Niinpa koululaiset käyvät vuosittain useilla retkillä muun muassa eri kylien luontopoluilla.

Vaiviossa sienestetään

Liperissä Vaivion koululaisten syysohjelmaan kuului vielä muutamia vuosia sitten marjojen kerääminen oman koulun keittiölle.
– Perinne loppui silloin, kun keittiö vaihtui Jyrin isoon puljuun, Marjaana Hämäläinen viittaa isoon keskuskeittiöön.
Sieniä vaiviolaiset ovat sen sijaan metsästäneet tänäkin syksynä.
– Harmittaa se marjastuksen loppuminen, Hämäläinen tuumaa.
Virpi Erosella on yksi lisäselitys hyötykeräämisen vähentymiseen.
– Joskus ulkopuolisilta on tullut kommenttia, ettei lapsilla saa teettää töitä. Kotitaloustunnilla käydään silti edelleen keräämässä marjoja ruuanlaittoa varten ja jonkun verran koulukkaat keräävät keittiöllekin marjoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *