Viikatteella tilaa perinnemaisemalle

Matti Laasonen ajoi Rääkkylästä saakka niittämään Viinijärven niittyä. Myös Kesälahden Hiekkapellon niittyä hoitava Laasonen toivoo, että perinnemaisemia saataisiin elvytettyä enemmänkin.

Kissankäpälä, kissankello ja ruusuruoho. Ruusuruohokiitäjä, ruohoruusukääriäinen ja loistokultasiipi.
Siinäpä esimerkkejä harvinaisista niittykasveista ja perhosista.

Niitä voi bongata Viinijärvellä junaradan viereen luodulla perinneniityllä, jonka hoito aloitettiin kolme kesää sitten.

Niittyä on pidetty kunnossa heinä-elokuun vaihteessa pidettävillä niittotalkoilla. Tämän kesän urakka järjestettiin lauantaina. Paikalla oli vain puolenkymmentä vapaaehtoista, joista suurin osa luonnonsuojeluliiton väkeä. Viikatteet, haravat ja eväät toi paikalle ely-keskuksella biologina työskentelevä Hanna Keski-Karhu.

– Tällaiset perinnemaisemat ovat luontotyyppinä vähentyneet kaikkein eniten. Sadan vuoden takaisista perinnemaisemista on enää alle prosentti jäljellä, Keski-Karhu kertoo.

Jostakin syystä juuri junaratojen kupeesta löytyy perinneniittyjä, Liperissä radanvarren harvinaisuuksia löytyy myös Käsämästä ja Ylämyllyltä. VR oli aiemmin mukana useammankin kohteen suojelussa Pohjois-Karjalassa, mutta tätä nykyä Viinijärven niitty on niitä harvoja, joiden hoitoa yhtiö edelleen sponsoroi.

Keski-Karhun mukaan myös aktiiviviljelijät ovatkin avainasemassa avointen perinnemaisemien säilyttämisessä.

– Joillakin on edelleen esimerkiksi käytössä olevia metsälaitumia. Sellaisten alueiden hoitoon on saatavilla maatalouden ympäristötuen erikoistukea.

Ely-keskuksen hoidossa on kymmenen niittyä Pohjois-Karjalassa.

Paljon valoa, vähän ravinteita

Perinnemaisemat ovat muovautuneet aikojen saatossa ihmisten työn tuloksena. Viikate, karja ja tuli ovat synnyttäneet niityt, kedot, ahot ja hakamaat.

Ne ovat eliölajistoltaan rikkaimpia luontotyyppejämme, mutta tulevaisuus ei näytä hyvältä. Lukuisat kasvi- ja perhoslajit ovat taantuneet niittyjen kasvaessa umpeen.

– Niittykasvit vaativat valoa ja vähäravinteisen kasvupaikan. Tämän vuoksi alueita niitetään ja niittojäte korjataan pois, jottei maaperä saa liikaa ravinteita, Keski-Karhu kertoo.

Vähemmän arvokkaat nokkonen ja horsma häviävät nopeasti hoidetulta niityltä, koska ne eivät viihdy vähätyppisessä maaperässä.

Elokuun alku on sopivaa niittoaikaa, koska silloin niittykasvien siemenet ovat ennättäneet kypsyä. Siimaleikkuria ei saa käyttää, koska kyse on lajien säilyttämisestä eikä tuhoamisesta.

Nelihenkinen Mäenpään perhe Viinijärveltä on osallistunut aiemminkin niittotalkoisiin. Vanhemmat heiluttivat viikatetta, pojat pyörivät eväskorin ympärillä.

– Olisihan se hienoa, että tähän saataisiin sellainen kaunis niitty keskelle kylää. Joskus tulee käytyä katsomassa, miten niittykasvit alkavat yleistyä, esimerkiksi ketoneilikkaa alkaa jo esiintyä. Voisikohan tänne saada jossakin vaiheessa vaikkapa lampaita, Maarit Mäenpää jutteli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *