Esa Pakarisen syntymästä 100 vuotta

Esa Pakarinen muistetaan näyttelijän uran ohessa myös muusikkona. Haitarinsoittotaidon hän sai verenperintönä liperiläislähtöiseltä isältään.

Feeliks Esaias Pakarinen syntyi 9. helmikuuta 1911 Oravisalon Hernevaarassa savusaunassa kiertävän kyläsuutarin ja itseoppineen haitarinsoittajan Paavo Pakarisen ja Angeliina Hirvosen kuusilapsiseen perheeseen.

Pakarinen oli kotoisin Liperistä, Hirvonen puolestaan Heinävedeltä. He kiersivät ympäri Savoa ja Pohjois-Karjalaa, kunnes asettuivat Joensuuhun 1920-luvulla.

Lapsuusvuosinaan Esa Pakariselle tuli tutuksi niin nälkä kuin köyhyyskin, heikosta ravintotilanteesta johtuen hän sairasti muun muassa riisitaudin.

Korttipelurina ja viinankeittäjänäkin tunnettu isä kiersi talosta taloon, ja poika kulki usein matkassa mukana. Näillä reissuilla Pakarisen muistiin painui itäsuomalainen kansanhuumori huulenheittoineen ja jutunkerrontoineen, josta hän ammensi myöhemmin aiheita esityksiinsä.

Nuoruudessaan hän työskenteli muun muassa sisävesilaivalla lämmittäjänä, juoksupoikana Karjalaisen kirjapainossa, tiilenlyöjänä, maalarina ja muissa sekatöissä. Hän pääsi soittamaan mukaan Joensuun työväenyhdistyksen Keskiyö-tanssiorkesteriin vuonna 1930. Siinä hän oli mukana talvisodan syttymiseen saakka. Sotavuosina Pakarinen kulki hanurinsa kanssa rintamalla ja pääsi jatkosodan aikana myös Päämajan viihdytysjoukkoihin. Tuohon aikaan hän esiintyi aina vakavana hanuristina.

Rillumarein keulakuvaksi

Vasta 40-luvun lopulla Pakarinen ajautui iltamakiertueelle Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan kanssa, ja sen jälkeen koomikko otti vallan esiintymistilanteissa.

Suurelle yleisölle hän tuli tunnetuksi Pekka Puupään roolistaan ja Severi Suhosena lentävästä kalakukosta musisoidessaan. Pakarinen muistetaan muun muassa Joensuun Ellistä sekä Suhmuran Santrasta kertovista lauluista.

Pakarinen kuului sotien jälkeisen rillumarei-viihteen keulakuviin esiintyen yli 20 elokuvassa. Ensimmäinen tämän tyylin elokuva oli 1951 valmistunut tukkilais- ja lapinjätkäelokuva Rovaniemen markkinoilla. Samana vuonna hän lauloi ensimmäiset rallinsa äänilevylle. Kaikkiaan itseoppinut hanuristi on levyttänyt neljän vuosikymmenen kuluessa 251 kappaletta.

Pakarisen kuoleman jälkeen hänen kunniakseen pystytettiin syntymäpitäjään Rääkkylään kivipatsas heinäkuussa vuonna 1995. Kuvanveistäjä Kauko Kortelaisen tekemä näköisreliefi sijaitsee kunnantalon ja nuorisotalon viereisessä puistossa.

Pakafolkkia ja näyttely

Monialaisen viihdemiehen syntymän 100-vuotispäivänä koululaiset laskevat seppeleen muistomerkille aamulla, tilaisuus on myös yleisölle avoin.

Sunnuntaina 13. helmikuuta kunta ja Rääkkylä-seura vievät patsaalle seppeleet, ja iltapäivällä auditoriossa pidetään juhlakonsertti taiteilijan muistolle.

– Rääkkylä Folk ry järjestää juhlavuoden kunniaksi kaksi teemakonserttia, ensimmäisen nyt syntymäpäivän tienoilla ja toisen Kihaus-festivaalilla heinäkuussa, tiedottaja Hanne Hämäläinen kertoo.

– Teemakonserttien ohjelmasta vastaa neljä pohjoiskarjalaista muusikkoa; Jari Lappalainen, Kuisma Lipponen, Timo Munne ja Joonas Ojajärvi. Ohjelmakokonaisuuden nimenä on Pakafolk, Hämäläinen jatkaa.

Ohjelmistossa on mukana Pakarisen suosituimpia lauluja, mutta myös muutama levyttämätön kappale. Tarjolla on jenkkaa, foksia, valssia, tangoa, rokkia ja folkkia, ja Pakarisen elämää esitellään konserteissa myös tarinoiden kautta.

Rääkkylä-Seura valmistelee kuluvalla viikolla näyttelyä kunnantalon alakerran kokoushuoneeseen.

– Tarinakammariin kerätään niin kyläsuutarin työstä kertovia esineitä ja kuin hanureitakin. Esille laitetaan muun muassa Esko Könösen vanha soitin. Näyttely avautuu heti tilojen vapautuessa, Helena Paakkinen kertoo.

Jaa:

Facebook