Keikoissa valinnanvaraa ja päällekäisyyksiä

Kunnanjohtaja Yrjö Eronen piti konserttiravintolassa avauspuheen, jossa kaikui musiikin vahva voima muistojen tallentajana.

– Hankkijalta ostetussa Simonetta-matkaradiossa soi Paratiisi-kappale, kun oltiin seivästämässä heinää Erolan pelloilla heinäkuussa -73. Aina kuullessani kappaleen olen siellä paratiisissa.

Pelimannikurssilaiset avasivat perjantain opettajansa Heikki Lahden johtamina 33 soittajan voimin.

Idän kansanmusiikkipikajuna lähti täyteen kiitoonsa, kun Rääkkylän Folkin puheenjohtaja Hanne Hämäläinen lausui festivaalin avaussanat.

Hikinen tupa
Perjantain alkuillan ensimmäisenä tupasoittona entisen Käspelin pirtissä kuultiin Jukka Kyllösen oppilaita Ilari Rantasta ja Nanna Nyholmia.

Yksi parhaista perinnepihan esityksistä oli Liisa Matveisen ja Tellu Turkan Vienan naisia. Perjantaina kantaesityksensä saanut kokoelma sisälsi mm. runonlaulajien Anni Lehtosen ja Moari Perttusen kansanrunoihin perustuvia sävellyksiä. Vahvat tulkinnat naisen maailman monista kasvoista helkkyivät kanteleen ja moraharpun säestyksellä upeasti.

Tupasoitossa kuultiin myös paikallisia kanteleensoittajia sekä sisaruksia Veljekset Kellokoski. Laura Vuorjoki tunnelmoi suomirokin ja –popin helmiä harmoonilla sovitellen.

Kyllönen ja Markus Rantanen musisoivat Raudantakojana kitaran ja monien rytmisoitinten, kuten cajo-rummun yhdistelmällä lauantaina. Kaksikkoa kuultiin perjantain myöhäisillassa yötulilla.

Tupa sai kiitosta akustiikaltaan useammassa konsertissa, vaikka sen ahtaus loikin helteisiä tunnelmia. Tupasoittoja luotsasi Susanne ”Usi” Riikonen. Oman lisänsä tilaan toivat Alexsandra Collianderin tekemät, seiniä värittäneet tekstiiliteokset.

Tsaiju täyttyi pappafaneista

Kuunkuiskaajien aikaan tsaijuteltassa soittanut Ryppy musisoi pienelle, mutta sitäkin innostuneemmalle joukolle. Varsinkin viimeisenä esitetty turkkilainen laulu sai ansaitsemansa huomionosoitukset.

Perjantai-illan yleisömagneetti oli hurttia huumoria tarjoileva Halavatun Papat. Nelisensataa henkeä vetävä tsaijuteltta täyttyi ääriään myöten monenikäisistä kuulijoista.

Yleisö oli aiempiin vuosiin verrattuna vaisumpaa, liekö syynä ollut liian varhainen ajankohta vai vähänlaisesti vanhempaa tuotantoa sisältänyt ohjelmisto. ”Kolmen anopin Toivo” kuritti kitaraansa letkeästi, mutta solistia kuvailtiin yleisössä edeltäjäänsä jäykkälanteisemmaksi.

Santtu rokkasi

Liperiläistä väriä tsaijun heilahdelleelle lavalle toivat Honkalammen Nuorisoseuran Fesukkaat kansantanssiryhmä lauantain iltapäivän tunteina.

Lauantain paikallisosaamista kuultiin alkuillassa L.R. Phoenixiltä. Tummasävyinen blues on saanut alkunsa Missisipiltä, ja voimakassoundinen ääni pääsi oikeuksiinsa vahvimmissa kappaleissa.

Sami Kukan folk-hetken aikana tjaisussa oli porukkaa, kunnes osa hävisi katsomaan Tapio Liinojan ja Pedro Hietasen puheentäyteistä keikkaa konserttiravintolaan.

Konserttiravintolassa festivaalin aikaan ihmeteltiin myös mongolilaista kurkkulaulantaa GangZilta, kuultiin Puhtia Rymäkällä, Tallaria, Grupa Balkania sekä tuttuja Burlakoita.

Tsaijun humoristisemmasta keikasta lauantai-iltana vastasi liperiläisille tutut Jaakko Tepon pojat Trio Tepanderissa. Iljan vetämä show oli väritetty monin koomisin elementein, eikä vauhdista ollut pulaa.

Tsaijuteltan lauantain pääesiintyjä Rat Cats pisti porukan riehumaan rockabillyn tahtiin heti alusta alkaen. Covereita vedettiin Kotiteollisuudesta ja Stellasta imelään tyyliin. Puolitoista tuntista keikkaa eivät kuitenkaan jaksaneet tanssia kuin kaikkein innokkaimmat ruutukuvioin varustautuneet fanit.

Harmittava yhteensovitus oli samaan aikaan yön pikkutunteina sisällä konsertoinut Santtu Karhu & Talvisovat. Festareiden parhaaksikin kehuttu keikka antoi aunuksenkielistä etnorockia upealla lavakarismalla höystettynä.