Arjen eskimot

Urheilualusasu, poolopaita, villapaita, kevyesti topattu takki ja paksusti topattu takki.

Pohjois-Karjalan KTK:n maanrakennusmies Niko Kokkosen päällä oli paksulti vaatetta torstaina.

– Viima on kaikista pahin. Tuntuu, että naama halvaantuu, lounasta nauttiva Kokkonen tuumaa Patteristontien ja Rykmentintien risteykseen parkkeeratun taukotuvan lämmössä.

Parakin +14 astetta tuntuu todella lämpimältä sisään astuessa. Ikkunanpielessä oleva mittari näyttää ulkolämpötilaksi -24 astetta.

Pakkanen ei ole liian kova työntekoon, KTK:n hommissa pakkasraja on -25 astetta. Viemäriurakka seisoo silti, sillä muutaman sadan metrin päässä olevalla työmaalla pakkanen painuu -26 asteeseen. Lämpötilaero johtuu siitä, että taukotupa on yhdeksän metriä korkeammalla kuin alarinteessä oleva työmaa.

– Tiistaina taukotuvalla oli -25 astetta ja montun pohjalla -32, joten oli selvä, ettei tehdä töitä, vastaava työnjohtaja Janne Lasarov kertoo.

Pakkaspäivä on harvemmin vapaapäivä.

– Etsimme korvaavia töitä kuten tavaroiden toimitusta ja työmaan järjestelemistä.

Jos keli menee aivan mahdottomaksi, työntekijät voivat jäädä kotiin tuhlaamaan kertyneitä pekkasvapaita. Lasarovin mukaan palkalliset vapaatkin voivat tulla kyseeseen, jos pekkaset on käytetty.

– Toistaiseksi vapaapäivien pitämiseen ei ole tarvinnut mennä, muita töitä on keksitty tarpeeksi.

Työnantajan kelit

Myös Kokkosen työkaverit Tomi Riikonen, Martti Lukkarinen sekä Olli Koponen hallitsevat kerrospukeutumisen jalon taidon. Miehet kehuvat vuolaasti nykyisiä kosteutta siirtäviä alusasuja.

– Se on paras keksintö sitten lintukiikun, Kokkonen nauraa.

Mainittakoon, että vanha kansa nimitti terveyssidettä lintukiikuksi.

Riikonen sanoo pitkän pakkasjakson käyvän jo psyykkeen päälle ja manaa työturvallisuusmääräyksiä. Niissä sanotaan, että jalkineiden tulee olla teräskärkiset turvakengät.

– Arvaa, hohkaako teräskärjestä kylmää.

Kokkonen onkin turvautunut pakkasilla omiin huopakumppareihinsa. Siitä syntyy keskustelu, että saisiko hän korvauksia, jos hänen varpaansa vammautuisivat nyt työtapaturmassa.

– Eikös sitten se ole työnantajan vastuulla, jos työntekijän jalkoihin tulee paleltumisvammoja teräskärkien takia, hän järkeilee.

Yllättäen yksikään ei myönnä sormien palelevan asennustöissä. Joukossa kun on tupakkamiehiäkin. Käsineet ovat ilmeisen hyvät.

Myös uudet fleecepäähineet saavat kiitosta. Ne lämmittävät mukavasti kypärän alla.

Riikonen huomaa, että muovista valetun kypärän pakkasenkestoksi on merkitty -30 astetta. Miehet toteavatkin, että koneille ja rakennusmateriaaleille on annettu pakkasrajat, mutta ihmisille ei.

Heidän mukaansa pakkanen panee tekemään hommia. Paikoilleen ei parane jäädä palelemaan.

– Työnantajan kelit.