Urut aina juhlakunnossa

Pillien pituudet vaihtelevat senteistä metreihin ja materiaalina on käytetty metalliseoksen lisäksi puuta.

Uuteenkaupunkiin urkutehtaan perustaneen tanskalaisen J. A. Zachariassen vuonna 1879 valmistamat urut ovat ensimmäiset Pohjois-Karjalassa paikalla rakennetut. G. T.Chiewitz oli suunnitellut nämä 16-äänikertaiset urut jo parikymmentä vuotta aiemmin.

Urkujenpolkijasta puhaltimeen

Urkurilla on Liperissä käytössään kaksi sormiota eli sormille tarkoitettua kosketinrivistöä ja yksi jalkio. Näillä pillistöt saadaan värisemään ilman kulkiessa niissä.

– Urkujen ilmantuotosta vastasi 71 vuoden ajan urkujenpolkija, joka istui urkukaapin perällä. Sähköinen puhallin kaappiin tuli vuonna 1950, Pesonen osaa kertoa. Lehterillä istuessa voi urkukaapista kuullakin huminan.

Nämä leveäsointiset, paksut ja laulavat äänikerrat täyttävät suuren kirkon romanttisella urkusoinnillaan. Pesosen mukaan ne onkin valmistettu juuri koraalisoittoa varten.

Liperin urut eivät kohtaa haastajaansa edes kirkon täyttyessä sadoilla ihmisillä, kuten Pesosen nykyisellä työmaalla, Joensuun kirkossa usein käy. Yksi urkujen voimallisen äänen syy on mahtavassa jalkion pasuuna-äänikerrassa. Vahvoihin ääniin syynä on myös urkukaapin avoimuus. Pillistöjen päällä on vain kirkon katto.

– Harjakatto ei tapa taajuuksia, vaan ääniaallot pääsevät etenemään hyvin. Soundi vain jalostuu, mitä kauempana uruista istuu. Soinnille pitää ollakin tilaa.

Puuta ja metallia

Julkisivun pillistöistä suurin osa on käytössä olevia, vain pienimmät ovat koristeita. Loput sadoista pilleistä ovat niiden takana urkukaapin kätköissä, ilmalaatikkojen päällä.

Tiesitkö muuten, että iso osa pilleistä on puisia? Metalliset sisältävät salaisen reseptin mukaisesti lyijyä, messinkiä, kuparia ja tinaa. Pienimmät pillit ovat vain senttien korkuisia, kun taas alimmalla pasuuna C:n pillillä on metreittäin korkeutta.

Koristeellisen fasadin takana olevien sormiopillistöjen ja taaempana olevien jalkio-pillistöjen väliin jää viritystila. Toiset pilleistä muodostavat huuliäänikertoja, joissa ääni syntyy kuin liikkamaikan pillissä. Kartiomaisten pillirivistöjen sisältä taas löytyvät värisevät kielet.

Suurin osa pilleistä on avoimia, pölyt tupsahtavat taivaille ilmavirran myötä. Joidenkin päällä taas on hattu, eli ne ovat suljettuja ja tuottavat pehmeän, oktaavia matalamman äänen kuin vastaavan pituinen avoin pilli.

– Mitä pidempi pilli, sen matalampi ääni.

Liperiläiset urut ovat täysin mekaaniset ja tukevatekoiset. Muutoksia 130-vuotisille uruille on tehty varsin vähän. Pääsormion mixtur-nimistä äänikertaa on täydennetty vuonna 1980 kahdesta nelikuoroiseksi, mikä tuo vanhan romantiikkaa huokuvan soittimen lähemmäs nykypäivän ihanteita.

Urkurin työpaikalla kaikki toimii tietyn kaavan mukaan. Jokaista soitettavaa kappaletta varten täytyy ensin tehdä rekisteeraus, eli miettiä mitä äänikertoja käytetään. Lukuisilla eri yhdistelmillä luodaan musiikkiin väri ja vahvuus. Koskettimien painantavoimakkuudella ei ole mitään merkitystä äänen kovuuteen, toisin kuin pianonsoitossa.

Koskettimet ovat kestävää eben-puuta ja pinta valkoista norsunluuta. Liikuntaa urkuri pääsee harrastamaan varvas-kanta askelilla jalkion puolella.

– Jalkion soittaminen tukee itse asiassa juuri seurakuntalaisten virsilaulua melodiallaan, Pesonen miettii.

Hänelle urut ovat upeiden historiallisten yksityiskohtien ja romanttisen soinnin myötä maakunnan upeimmat. Onpa Sibelius-akatemiakin nimennyt ne kokoelmaan Suomen historiallisia urkuja.

Vastaa