Leipäpaja tupaten täynnä

Leipäpajasta Juvosen Reetan juurta lähti kymmeniin taloihin. Liperistä kotoisin oleva Pirjo Ruhtinas (kesk.) ajatteli aloittaa tauon jälkeen taas leivänteon.

Muutamat olivat jo konkareita ruisleivänteossa, usea oli miettinyt leipomisen aloittamista pitkän tauon jälkeen, mutta moni saapui ottamaan oppia ihan perusjutuista.
– Aikanaan innostuin leipomaan ensin sämpylöitä, ruisleipää olen tehnyt vuoden verran, toisten vinkkejä kuuntelemaan tullut Juhani Örn kertoili. Hän muistaa lapsuuden ruisleivästä sen tuoksun.
– Meillä muuten isäkin leipoi ruisleipää.

Taikinaa ei passoo pestä

Juvosen Reetan kotona tehty ”poika” ristinmerkkeineen toi Penttilän aulaan aidon happaman tuoksun.
– Risti kertoo myös siitä, miten kallis asia leipä on ennen vanhaan ollut, Reetta muistutti.
Sitä ihaillessa käytiin ensin läpi työvälineitten kutsumanimiä. Perinneruokaprojekti pyrkii keräämään myös ylös erilaisia uskomuksia, nimiä ja tapoja, joita ruisleipään liittyy. Monelle paikalla olijalle uutta oli esimerkiksi tiinuastian toinen kutsumanimi, taikina.

– Taikinaa ei passoo pestä, aamulla ruisleivät paikalle paistanut Toini Huttunen tuumasi.
Taikinan sekoitusvälineen nimeksi löytyi niin hierin, hierain kuin härkinkin. Reetalla hierin on tehty orapihlajasta ja piikit osoittavat käytännöllisesti alaspäin.
Eri materiaalit aiheuttivat myös lisää kysymyksiä. Astian puusta lähtee makua, niin kuin myös työlaudasta. Viljakin oli omassa pellossa ennen eri makuista kuin naapurilla, vanhasta juuresta puhumattakaan.

– Milloin uuni on lämmitetty, millä puilla ja miten ne on ladottu. Ja milloin ne hiilet on vedetty. Kaikki nämä vaikuttavat leivän makuun. Kyllä tämä on ihan oma taiteenlajinsa, Reetta innosti yleisöä.
Samaan hengenvetoon Reetta kuitenkin muistuttaa, että leipä onnistuu ihan sähköuunissa, muovista kohotusastiaa voi käyttää ja huono työtasokin välttää hätätilanteessa. Hiivaakin Reetta laittaa usein omaan taikinaansa.
– Enpä usko, että ennenkään olisi niin huonoa leipää tullut, ettei talon väki sitä olisi syönyt.


Taikina törölleen

Happamuudesta kysyttiin myös. Niinpä katsojat pääsivät haistamaan, maistamaan ja kokeilemaan taikinaa.
– Jos oikein hapanta haluaa, niin kaksikin päivää voi hapattaa. Itse vien astian suihkukaapin lattialämmityksen päälle. Liika lämpö saa kuitenkin väärät bakteerit liikkeelle ja taikina alkaa haista etikalle.
Taikinan tekoa ei päästy katsomaan, vaan paikallaolijat saivat mukaansa pienen möykyn juurta ja leivänteko-ohjeet. Mikäli ei heti leipomaan ryhtynyt, niin juuren saattoi laittaa pakastimeen.

– Taikina on valmis leivottavaksi, jos se putoaa itse astiasta pöydälle.
Jostain syystä putoamisen jännittäminen naurattaa aina Reetan yleisöä. Ja putosihan se nytkin, ainakin melkein kokonaan.
Reetta muistutti, että leipää voi tehdä ihan minkä muotoiseksi haluaa. Toini Huttunen pyydettiin pyörittämään viereen omat leipänsä.
– Sie vaan jätit nuo törölleen, mutta mie painasin ne alas, Huttunen tuumasi leivän keskikohdista.

Leivät pistettiin kohoamaan ja tarkoitus oli paistaa ne myöhemmin.
– Kumpaankas koulukuntaan sinä kuulut, jätetäänkö kuori rapeaksi, vai voidellaan paistamisen jälkeen?
Juvosessa leivät jäävät rapeiksi, joissain taloissa voilla voitelu antoi lapsena leivänkuorelle sen oikean maun.

Sisarukset Erkki Hämäläinen ja Pirjo Ruhtinas muistelivat monia oman liperiläisen lapsuudenkodin tapoja.
– Omien lasten ollessa pieniä leivoin paljon ruisleipää ja sitten se jäi. Nyt otin juurta ja ajattelin aloittaa uudestaan, Ruhtinas lupasi.
Ihan kaikille ei valmista rusleipää riittänyt. Toini Huttusen 22 leipää loppuivat auttamatta kesken, karjalanpiirakat kävivät myös kaupaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *