Viirupöllöjen rengastus ei ole heikkohermoisten hommaa
Kimmo Martiskainen tietää, miten linnuista saa tietoja ilman haittavaikutuksia.
Täysikasvuinen viirupöllö suojelee tarvittaessa voimallisesti poikasiaan. Pelkkä pöllönpönttöön kurkistaminen on iso haaste. Kimmo Martiskainen on valmiina tehtäväänsä Rääkkylän Haapasalmella, Markku Halosen kesämökin lähistöllä.
– Rengastusluvan saadakseen on oltava vähintään 18 vuoden ikäinen. Lisäksi on oltava kokeneen rengastajan mukana harjoittelijana vähintään vuoden ajan, Martiskainen kertoo.
Kirjallisissa perustenteissä on tunnettava iso joukko Suomen lintulajeja. Luonnontieteellisessä keskusmuseossa toimiva rengastustoimisto vastaa lintujen rengastuksesta ja löytöjen kokoamisesta Suomessa. Toimisto antaa rengastusluvat, kerää rengastuksen avulla tietoa lintujen muutosta ja muusta ekologiasta. Töppäilyjä tehnyt rengastaja saattaa menettää lupansa.
– Suomessa ajokortin suorittaminen on yksinkertaisempaa kuin rengastusluvan saaminen.
Ensimmäinen lupa on rajoitettu. Se voi antaa luvan esimerkiksi tikkalintujen, pääskyjen tai jonkin tietyn lajin rengastukseen.
Ilman rukkasta ote jäi liian kevyeksi
Kimmo Martiskainen on kuljettanut mukanaan tikkaat, jotka hän asettaa vasten viirupöllöjen kotipuuta. Rengastuksella on noin satavuotinen historia Suomessa. Harrastajavoimiin pohjautuvalla tutkimuksella saadaan arvokasta tietoa esimerkiksi uhanalaisten lajien auttamiseksi.
– Rengastamalla on voitu selvittää lajin talvehtimisalueita ja kohdentaa näin suojelutoimia, Kimmo Martiskainen tietää.
Sitten puheiden aika on ohi ja alkaa kipuaminen. Lintujen rengastajan seuraksi tulleet Jouni Ahlholm, Kari Antikainen ja Markku Halonen huutavat varoituksia, kun poikasiaan suojeleva emopöllö lähestyy. Martiskainen selviää ensimmäisestä ja sitä seuraavista uhittelevista hyökkäyksistä, joista ei puutu fyysistä kontaktia.
Rengastaja vain harmittelee, kun ei saa napatuksi poikasiaan suojelevaa emoakin näppeihinsä.
– Se oli lähellä. Parhaalla hetkellä minulla ei ollut toista rukkasta kädessäni enkä saanut siksi kunnon otetta, Martiskainen totesi.
Kesälahtelainen opinto-ohjaaja ujuttaa kolme viirupöllön poikasta omiin pusseihinsa ja kuljettaa ne pellon laidalle rengastettaviksi. Poikasten herkkää elämöintiä katsellessa on helppo ymmärtää lintuharrastajien intohimoa.
– Se on toista pidellä lintua kädessään kuin katsoa sitä pelkästään kirjan kuvasta. Väritkin näyttävät luonnossa erilaisilta.
Luontoharrastus siirtyy sukupolvelta toiselle
Martiskaisen tavoin sekä Antikainen että Rääkkylän Niemisessä asuva Ahlholm ovat opettajia ja lintuharrastajia. He kokevat mielihyvää, kun viirupöllöt saadaan toimitettua turvallisesti kotipesäänsä.
Rääkkyläläinen Markku Halonen painottaa, että kannattaa olla varuillaan, jos näkee pöllön poikasia luonnossa:
– Kaikki emot eivät hyökkää, mutta se on aika yleistä, kun kyseessä on poikasiaan suojeleva lapinpöllö, lehtopöllö tai viirupöllö. Ihmisen silmät saattavat olla silloin vaarassa.
Jouni Ahlholm jakoi puolestaan esikoulua käyvän poikansa Vilkon kanssa unohtumattoman metsäretken. Viirupöllöjen rengastuksesta innostunut poika halusi näyttää kuvia tapahtuneesta myös luokkakavereilleen.
– Poika koki sen hienoksi elämykseksi, isä myönsi rengastusta seuranneena päivänä.
Aikuisten intoa katsellessa oli helppo uskoa, että kiinnostuksella luontoon ei ole tapana laimeta ikävuosien karttuessa.
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.