Kekrilounas herätti makuhermot

Suolamuikkuja, aladoopia, naudan kieltä, mahapaitaa ja monta muuta perinneruokaa. Kekrilounaan eväät eivät ole jokapäiväistä herkkua nykyajan ruokapöydässä. Kun kutsu kuului, liput myytiin muutamassa päivässä loppuun ja moni jäi ”nuolemaan näppejään”.

– Pöydän antimien maku on tuttu, vaikka en ole kymmeniin vuosiin näitä herkkuja syönytkään. Makumuisti on säilynyt, se tässä oli mielenkiintoista todeta.
Ruokapöydissä muisteltiin, mitä aikoinaan tehtiin kekrinä, mitä syötiin kekrien välillä.

”Ai jai, kun tulee mieleen sianpääsyltty, anoppi teki sitä. Ja tappaisrokka. Eiköhän osteta Tuomelasta kokonainen sika ja tehdä siitä kaikkea vanhastaan mieleen tulevaa”.
Yksi jos toinenkin vakuutti, että kekrinä syötiin aina hyvin.

Erilaiset einekset

Pentti Huikuri muistutti siitä muutoksesta, mikä kodeissa on ruokapöydässä tapahtunut.
– Ennen hankittiin kodin ulkopuolelta lähinnä vain suola ja sokeri, ja tarvittaessa viina. Muut tarvikkeet tulivat pöytään omalta kotitilalta. Ero tämän päivän valmisaterioista tuon ajan omavaraisuuteen on valtava, Huikuri pohti.

Piimävellin tekotaidoistaan tunnettu Veli Kirjavainen ei halunnut panna kekripöydän tarjontaa paremmuusjärjestykseen.
– Kaikki oli ihan yhtä hyvää. Lapsesta asti olen oppinut syömään kaikkea valikoimatta, mahapaitaa maistellut Veli tuumi.

Makuaistit tallella

Liput kekri-lounaalle loppuivat kesken ja viimeiset tulijat saivat evästellä eteisen puolella. Vieraille tuntui palautteesta päätellen jääneen kaikille hyvä maku suuhun. Ruoka herätti paitsi muistoja, se myös kutitteli makuhermoja.
Ehkäpä suunta oli kulkenut vuosikymmeninä terveellisempään suuntaan. Kieli- ja lihapuolta jäi yli, mutta esimerkiksi naurispaistikkaat ja suolamuikut loppuivat vähän kesken.

Kekri-pöytään oli katettu särpimiksi naurispaistikkaita, mahapaitaa, kieltä, lihasylttyä, muikkuja, suolasieniä, piimäpohjaista leipää ja ohraleipää.
– Lihasyltty on teetetty muualla, muut on tehty täällä talkoilla itse, selvitti Reetta Juvonen pöydän antimia ja kahden vuoden projektin tuloksia.

Maista mahapaitaa!

– Keitto on suurkeittiön tuotetta, se ei välttämättä ole aivan saman makuista kuin aikoinaan maalaistalossa tehty.
– Muistakaa kaikki maistaa mahapaitaa, vaikka ette olisi sitä ennen syöneetkään, Reetta opasti.
Keitossa oli perunan ja porkkanoiden lisäksi naudan kieltä, munuaista, sydäntä ja lampaanlihaa.
– Verimykyjä saattoi lisätä keittoon kukin makunsa mukaan. Niitä oli tarjolla erikseen pieninä kuutioina.

Jälkiruokana oli puolukkakiisseliä kermamaidon kera. Kahvin ja kakun olivat leirikoulumatkaa varten varoja keräävät koululaiset kattaneet Penttilän tiloihin.
Kekritapatumien järjestelyissä oli kokoavana voimana Liperi-Seura yhteistyössä kunnan kanssa. Talkooväki oli tehnyt suunnittelussa, ruoan valmistuksessa ja tarjoamisessa ison urakan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *