Nostalgialla höystetyt ohraryynit

– Kuulin jyrinää ja piti tulla katsomaan, kertoo naapuritilalta paikalle ennättänyt Olavi Miinalainen.
Jyrinä lähtee Toivo Variksen pihamaalle tuodusta puimakoneesta.

– Nämähän alkavat olla antiikkia, Pentti Naumanen pyyhkäisee ohranpölyä keltaisen koneen kyljestä.

Hyvin säilynyt Esa- puimakone löytyi huutokaupasta. Kaimoja on Naumasen arvion mukaan lahonnut pellonreunoille käyttämättöminä leikkuupuimureiden yleistyttyä 60-luvulta alkaen.

Esa herättää puimamiehissä muistoja vuosikymmenten takaa.

– Poikasena jo oltiin talkoissa mukana. Syksy siinä hommassa meni, kun kierrettiin talosta toiseen, Miinalainen muistelee – ei haikein mielin kuitenkaan.

– Ei ole talkoita ikävä. Sakki väheni eikä ollut enää puimamiehiä.

Puimurit nopeuttivat ja helpottivat hommaa sitä mukaa, kun väki kyliltä kaikkosi.

Ryynit koko kylälle

– Meiltä puuttuu vaan Porilainen, Naumanen pahoittelee.

Maamoottorin sijaan Esaa pyörittää traktori. Kierroksia pitää olla tuhat ja sata, jotta homma toimii.
Toivo Varis kiipeää nostelemaan ohraa kärristä. Pentti Naumanen syöttää viljan koneen suuaukosta sisään. Paksuina tuppaina ei saa mennä, keinuva käsien liike tulee vanhasta muistista.

Esa sylkee sivusta jyvät suoraan säkkiin. Isosta kuormallisesta tulee toistakymmentä säkkiä, 1000 kiloa jyviä parissa tunnissa.

Heti urakan päätteeksi puimamiehet suuntaavat Liperin Myllylle jauhattamaan ja pussittamaan ohran. Tarkkaan aiotaan katsoa, ettei omat jyvät sekaannu ”tavallisen” ohran sekaan.

– Tästähän saadaan ryynit koko kylälle.

Hukkaan ei mene mikään. Puimakoneen toisesta päästä ulos puskevat pehkut päätyvät hyötykäytöön Variksen tilan 300 kiloisille sonneille. Luomulannoitetta ensi kesän viljelyksille syntyy, kun sonnit sotkevat pehkut sekaisin lannan kanssa.

Keväällä laitetaan uusi sato kasvamaan ja taas on Esalle töitä.

Perinteet talteen

Esan henkiinherättäminen on puhtaasti perinteitten vaalimista. Nostalgiaa ja nuoruusmuistoja. Jotta uudetkin sukupolvet tietävät mistä aikanaan on lähdetty.

– Sitä on maassa kiinni ku mato paskassa, Naumanen perustelee Simpauttajaa vapaasti siteeraten.
Maataloudessa koneiden hevosvoimat ovat korvanneet talkootyön. Vanhat työkoneet happanevat navettojen takana ja perinteiset työtavat ovat vaarassa unohtua.

– Viimeaikoina perinteitä on alettu taas arvostaa, Naumanen viittaa Pohjanmaalla vietettäviin perinnepäiviin.

Voitaisiin arvostaa enemmänkin. Puimakoneen äärellä syvennytään muistelemaan menneitä.
Talkooperinne loi yhteenkuuluvuutta ja ihmisten juuret kasvoivat syvälle maahan.
– Ihmiset oli silloin tyytyväisempiä.

Menneenä kesänä Liperissä on jo aiemmin mieliin muistuteltu ainakin rukiin ja pellavan käsittelyn vanhoja työtapoja.