Hyttisen tilalle kultamitali laatumaidon tuottamisesta

Nina ja Esa Hyttisen lehmät laiduntavat vielä tänä kesänä vanhan navetan viereisellä laitumella.

– Kultamitalilla palkitaan maatilat, joilla tuotettu maito on ollut yhtäjaksoisesti 25 vuotta parhaassa laatuluokassa. Kun itse olen kolmekymppinen, niin suuri osa kunniasta kuuluu kyllä vanhemmille, Esa Hyttinen toteaa. Esa edustaa kotitilallaan jo ainakin neljättä viljelijäsukupolvea.
– Minusta on tietysti mukavaa, että olen pystynyt pitämään maidon laadun yhtä hyvänä kuin se ennen minuakin on ollut, nelisen vuotta sitten tilalle muuttanut Nina Hyttinen sanoo.
Huippulaatuisen maidon tuottaminen vaatii tarkkuutta, puhtautta ja huolellisuutta. Myös lehmien terveyteen on kiinnitettävä paljon huomiota.
– Tulevaisuudessa laatuluokkien hintaerot ovat entistä suurempia, joten aina on oltava huolellinen, tietää Esa Hyttinen.

Uuteen pihattoon tulee verhoseinät

– Meillä oli jo parsinavetan laajennuspiirustukset olemassa, ennen kuin päädyimme pari vuotta sitten rakentamaan pihattoa, Esa Hyttinen kertaa. Päätös syntyi, kun Nina päätti ryhtyä päätoimiseksi maatilan emännäksi. Jo aikaisemmin juhannus HojoHojossa Tuusniemellä oli muuttanut eläinrakkaan kaupunkilaisen suunnitelmat. Maalla viihtyvät nyt myös emännän kolme kouluikäistä lasta aikaisemmasta liitosta.
Hyttisten uuteen pihattoon tulee luonnollinen ilmanvaihto eli verhoseinät.
– Pihatosta tulee hiljaisempi kuin sähköisellä ilmanvaihdolla varustetut navetat ovat. Pitkillä pakkasjaksoilla se viilenee jonkin verran, mutta kesälläkin on vastaavasti viileämpää, Esa Hyttinen selvittää. Pihattoon mahtuu reippaasti yli 50 lehmää.
Hyttisten mukaan uudessa navetassa olosuhteet ovat paremmat kuin parsinavetassa, sekä lypsäjillä että eläimillä.
– Vanha navetta on jo yli 30 vuotta vanha. Siinä ajassa jo lehmien koko on kasvanut sen verran, että parret ovat käyneet niille ahtaiksi, Esa Hyttinen mainitsee. Kasvavan lehmämäärän lypsy parsien välissä kyykkimällä ei myöskään olisi herkkua lypsäjien selälle.

Työtä, paperityötä ja vapauttakin

– Työtä täällä riittää, varsinkin nyt navetanrakennusaikaan, Esa toteaa. Molemmat viljelijät ovat hereillä ennen puolta kuutta ja iltatarkastus saatetaan tehdä vasta iltayhdeksän jälkeen.
– Mutta tässä saa olla oman itsensä pomo. Päivällä ehtii välillä hoitaa muitakin asioita, Nina pohtii.
– Vapaus on kyllä vähentynyt EU:n myötä. Mutta talvella voi joskus käydä vaikka pitkäkseen keskellä päivää, jos siltä tuntuu, Esa Hyttinen paljastaa.
Euroopan Unioniin liittyminen ja monet uudet säädökset ovat tuoneet tilalle paljon lisää paperityötä ja muutakin harmia. Tila on pohjavesialueella, joten ympäristönsuojelusäädökset ovat erityisen tiukkoja:
– Uutta navettaa emme saaneet pystyttää lähelle taloa, vaan se piti rakentaa tien toiselle puolelle tilan parhaille pelloille, Esa Hyttinen harmittelee. Viljelijän näkökulmasta pykälien laatijoilta tuntuu välillä puuttuvan maalaisjärki.

Katse eteenpäin

Pitkistä työpäivistä huolimatta Nina Hyttinen ei ole joutunut päivääkään katumaan, että rohkeni muuttaa maaseudulle emännäksi. Innostuksesta ja eläinrakkaudesta kertaa jo sekin, että Nina valokuvaa tilan jokaisen lehmän ja kirjoittaa niiden tiedot kansioonsa.
– Muuten eläimiä ei muistaisi enää vuosien jälkeen, Nina miettii. Hyttisten tupa on täynnä erilaisia lehmämaskotteja ja muita lehmäkoristeita.
Palkitut maidontuottajat jatkavat kesää työn merkeissä tyytyväisenä elämäänsä ja luottavaisena maatalouden tulevaisuuteen.
– Kun saa asua maalla metsän keskellä, näkee asiat ihan toisella tavalla, entinen kaupunkilainen Nina toteaa.
– Ja eiköhän sitä maitoa juoda tulevaisuudessakin, luottaa Esa Hyttinen.

Hyttisten lisäksi Walter Ehrström -kultamitalin saivat tänä vuonna liperiläiset Marjatta ja Raimo Asikainen sekä Arja ja Leo Pöllänen. Rääkkylän maidontuottajista kultamitalilla palkittiin Anna-Liisa ja Eino Immonen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *