Ilo liikkua, ilo olla yhdessä

Liperin Naisvoimistelijoitten puheenjohtaja Sari Rautiainen halusi muistaa erityisesti senioriittoja, naisvoimistelijoitten pitkäaikaisia ”uranaisia”.

– He ovat vuosien varrella ryhmäytyneet tiiviiksi porukaksi. Heille on kertynyt paljon yhteisiä muistoja, kokemuksia ja elinikäisiä ystävyyssuhteita seurassa. Kun senioriitat pääsevät yhteen, niin siellä aina puheensorina käy ja nauru raikaa, Rautiainen totesi.

– Ilman teitä, ei olisi meitä, hän perusteli senioriittoja kukittaessaan.
Lapset tuovat naisvoimistelijoihin uutta verta.

– Sieltä kasvaa toivottavasti uusia senioriittoja.

Rautiainen muistutti vanhempien asemasta lasten kannustamisessa harrastuksiin.

– He ovat mahdollistajia ja olosuhteitten luojia. Mutta aina täytyy muistaa, että se on kuitenkin lapsen oma harrastus, lapsen ehdoilla.

Oppimisen iloa

Nora Enberg ja Tanja Pesonen jättivät kevätnäytöksessä hyvästit Naisvoimistelijoille. Opiskelujen ja paikkakunnalta muuton takia ohjaajan tehtävät jäävät ensi syksynä. Tytöt ovat ohjanneet sekä aikuisten että lasten liikuntaryhmiä.

– Tehtävä antoi paljon enemmän kuin osasimme odottaa, Nora ja Tanja totesivat.

Itsensä kehittäminen, uuden oppiminen, yhteistyö toisten ohjaajien kanssa ovat antaneet eväitä tulevaisuuteen.

– Lasten ryhmissä olemme oppineet ottamaan vastuuta. On ollut ilo nähdä, että lapset jaksavat aina tulla tunneille uudelleen ja uudelleen.

Jumppatunneilla on koettu onnistumisen elämyksiä ja oppimisen iloa puolin ja toisin.
Nora ja Tanja heittivät haasteen kaikille liperiläisille. Uusia ohjaajia tarvitaan.

– Jatkakaa siitä mihin me jäimme. Pitäkää seura pystyssä.

Jokaiselle jotain

Pienellä paikkakunnalla, pienellä seuralla ongelmana on löytää riittävästi ohjaajia.

– Kaikki ohjaajat saavat Svolin koulutuksen, Sari Rautiainen kertoo.

Ohjaajana toimiminen on nuorille hieno mahdollisuus saada kokemusta, yksi meriitti ansioluetteloon.
Jäseniäkin mahtuisi lisää. Tällä hetkellä jäsenmäärä on noin 150, vähän vähenemään päin.

Naisvoimistelijoitten periaatteena on tarjota sopiva liikuntamuoto kaikenikäisille. Rautiainen kertoo, että on haaste saada ryhmät markkinoitua niin, että ihmiset kokevat ne itselleen sopiviksi.

Joku voi ajatella olevansa liian vanha johonkin ryhmään ja liian nuori toiseen. Kauden alussa on tarjottu mahdollisuus ilmaiseksi kokeilla eri ryhmiä, jotta se oma löytyisi.

Uutuuksilla pyritään innostamaan uusia ihmisiä mukaan. Tanssiharrastus on kasvussa. Naisvoimistelijoillakin starttaa syksyllä uusi etnobic-ryhmä.

– Ihan peruskuntojumppaa pitää vielä kehittää. Tänä vuonna kuntosali on ollut vetävä. Ryhmissä on ollut ihan kaikenikäisiä ja –kuntoisia. Se on hyvä. Ihmiset ikääntyy, lihaskunnosta huolehtiminen on tärkeää, Rautiainen toteaa.

Helmat hulmuamaan

– Kevät on tullut kaupunkiin ja nainen on silmille sorja ja sievä, tuumaili Jussi Tuppura, jöröjussiksi mainittu jämerä mies Aaro Hellaakosken runossa. Ennen muotinäytöstä runon lausui Seija Nokelin. Kevät laittoi Jussin tuomaan muijalleen kaupungista tuomisiksi koreita vaatteita.

– Oikeat hynttyyt päällesi puet, Jussi komensi vastaanhangoittelevaa vaimoa.

Saunan jälkeen ”päällään kaikki ne korut” oma vaimo oli Jussin silmään ”fiini ja uusi”. Paksuista reisistä ja jenkkakahvoista huolimatta. ”Jussin naama peili paras.”

Naisvoimistelijoitten muotinäytös on ihanasti yhtä armelias kuin Jussin silmä. Malleina tavallisia ihmisiä, tavallisine mittoineen.

Naisvoimistelijoitten toimintaperiaatteissa on vahvasti esillä ilo. Ilo liikkumisesta, ilo yhdessäolosta. Iloisen ihmisen päällä vaatteetkin ovat kauniita. Ilo katsella. Mitoista viis.