Liperin laduilla ei isoja puutteita

Latumerkintöjä kaipaili terveystarkastaja Jaana Valkama valaistulle ladulle Vaivioon. Kirkonkylältä Nopsakista merkintöjä löytyi kiitettävästi.

Liperin terveystarkastaja Jaana Valkama tempaisee eräänä perjantai-iltapäivänä sukset jalkaansa ja suuntaa Vaivioon. Sieltä pitäisi löytymän kunnan ylläpitämä puolentoista kilometrin pituinen valaistu latu.

Opasteita ladulle ei löydy. Sen sijaan löytyy ladun pää ja paikallinen hiihtelijä. Leena Pietarinen on vapaapäivänään lähtenyt suksille.

– Hyvin luistaa, Pietarinen kehuu.

Vaiviosta lähtee yhdyslatu Pärnävaaralle, siellä Pietarinenkin on käynyt. Valaistu latu, jolle terveystarkastaja mielii, erkanee yhdysladusta jossain pellon reunan tietämillä. Latukone siellä ei ole ihan äsken käynyt. Terveystarkastaja pistelee perinteisellä tyylillä, toimittaja viuhtoo vapaalla. Jossain vaiheessa latu vaihtuu vasempaan reunaan.

– Mennäänköhän me väärään suuntaan?

Palataan vähän matkaa takaisin ja lähdetään kiertämään lenkkiä toiseen suuntaan. Jyrkän ylämäen päällä sykemittari näyttää maksimilukemat 188. Alamäessä ei ole vaikeuksia pystyssä pysymisessä.

– Katohan, Valkaman sauva uppoaa lumeen. Latupohja on varsin pehmeässä kunnossa. Vapaalla hiihtäminen käy rankaksi.

Perimmäisen lenkin latukone on oikaissut. Valot kiertävät ylempänä rinteessä, latu kulkee alempaa. Joku sinnikäs näyttää tampanneen jyrkän ylämäen perille asti. Valkama huomaa, ettei alkuperäinen alamäki laskettavassa kunnossa oikein olisikaan. Iso kivi ja pitkällään oleva pölli ladun reunassa näyttävät terveystarkastajan silmään olevan liian lähellä latua.

Opasteita lisää Vaivioon…

Puolitoista kilometriä on äkkiä hiihdetty. Palatessa kierretään vielä lähtöpaikkaa siinä hyvässä uskossa, että jonkinlainen latukartta löytyisi.

Siihen, mistä latu valopylväistä päätellen ennen kulki, on rakennettu lähiaikoina taloja. Kenties opasteet ovat hävinneet rekennusten tieltä, eikä uusia ole ehditty laittaa.

Terveystarkastajan ja ummikon näkökulmasta opasteet pitäisi olla ainakin lähtöpaikalla.

– Nythän tässä ei ollenkaan tiedä minne on menossa.

Valkama kehottaisi laittamaan lähtöpaikalle ja Pärnävaaran yhdysladun alkuun reittimerkinnät ja tietoa siitä mihin aikaan valaistus on päällä.

Ladun kuntokaan ei kovin kaksinen ollut. Eipä tosin hiihtäjiäkään ollut tungokseen asti. Mahtaisiko hiihtäjiä olla enemmän, jos latu olisi paremmassa kunnossa? Vai pidettäisiinkö latu paremmassa kunnossa, jos hiihtäjiä olisi enemmän? Koululaisetkin kuuluvat käyvän Pärnävaaran yhdysladulla.

– Minun roolini on opastaa ja neuvoa. Olettaisin, että jos on tiedossa, että ongelmat on samat joka paikassa, niin kaikki laitettaisiin kuntoon samoin tein, Valkama toteaa.

Kaikkia latuja ei ehditä tarkastaa. Kampanjan perimmäisenä ajatuksena on herätellä ladun kunnossapitäjät kiinnittämään huomiota puutteisiin ja korjaamaan mitä korjattavaa on.

… samoin Pärnävaaralle

Terveystarkastajat tarkastivat latuja yksissä tuumin kuntarajat ylittävää yhteistyötä tehden. Polvijärven terveystarkastaja Ismo Ryynänen kipaisi kovana hiihtomiehenä Pärnävaaran latuja ristiin rastiin. Hän ei ollut aikaisemmin Pärnällä hiihdellyt sen enempää vapaa-ajallaan kuin työn puolestakaan.
Ryynänen kaipaisi enemmän opasteita reittien varrelle.

– Harva tavan tallaaja kiipeää stadionille ja lähtee lenkille sieltä. Valojen päälläoloajat ja pakkasrajoista kertovat opasteet ovat kuitenkin siellä, Ryynänen toteaa.

Latukartat ja kilometripylväät ovat latujen varsilla kohdillaan. Hiihtosuunnan merkit eivät niinkään.

– Ensikertalainen ei kyllä aina tiennyt mihin suuntaan lähteä ja missä on menossa. Kyllähän ladun osaa hiihtää, kun sen on kerran mennyt. Mutta ensimmäisellä kerralla sitä kyllä välillä oli hoomoilasena.
Itse ladut olivat Ryynäsen mukaan huippukunnossa.

– Kilpaladuthan ovat tosi vaativat. Jos niitä on tavallisen hiihtäjän hiihdettäväksi tarkoitettukaan, niin muutama vaarallinen mäki on, johon laittaisin mutkan merkin.

Kaikkinensa laduilta ei isoja puutteita tai terveysriskejä löytynyt merkintöjen vähäisyyden lisäksi.
Jaana Valkaman mukaan valituksia on tullutkin hyvin vähän, ilkivaltaa ei ole tavattu juuri lainkaan.
Yksi ilmoitus on tullut Kirkonkylän valaistun ladun takimmaisen lenkin pitkästä mäestä, joka voi lentokelillä olla petollinen. Liian lähellä latua kasvanut kuusi on jo poistettu vaarallisena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *