4.8.2016
Isoskengät on täytettävä
Isoseksi tuleminen voi jollekin olla pitkäveteinen prosessi. Ensin sinun pitää käydä rippikoulu ja jos haluat vielä sen jälkeen isoseksi, sinun täytyy käydä kaksi vuotta koulutusta. Itse voin ainakin suoraan sanoa, että se on sen arvoista. Ensimmäisen vuoden jälkeen voit totta kai hakea isoseksi jollekin rippileirille, mutta vielä siinä vaiheessa rippileirille pääseminen on kaukaista unelmaa. Joten päätät jatkaa isoskoulutusta viimeisenkin vuoden, ja onneksi olkoon – teistä on tullut isonen. Nyt sinulla on mahdollisuus päästä oikealle rippileirille isoseksi, voit vaikka hyvällä tuurilla päästä paimentamaan laumaasi Kuusamoon asti (Liperin seurakunnan kanssa).
Minulle tämä juuri mainittu Kuusamon rippileiri oli ensimmäinen rippileiri missä olen ollut isosena. On se valehtelematta jännittävää lähteä melkein 500 kilometrin päähän tutusta ja turvallisesta Kuoringan leirikeskuksesta ensimmäiselle leirille isostelemaan, mutta sitä kuitenkaan on turha pelätä.
Isoshommat on yllättävän rankkaa hommaa, koska aina joskus pitää päivät pitkät juosta rippikoululaisten perässä ilman oikeaa määränpäätä. Ei tarvitse kuitenkaan pelästyä – ei isosena oleminen ole pelkkää rippikoululaisten perässä juoksemista, koska onhan heillä oppituntejakin joissain väleissä. Onhan sen nimi rippikoulu. Ikinä ei kannata liian tosissaan ottaa isoshommia, koska pitäähän se mukava ilmapiiri pitää. Isosenhan työnkuva suurimmaksi osaksi on sitä, että keksimme rippikoululaisille leikkejä tai sketsejä, mikseipä vaikka kumpiakin.
Rippileireiltä yleensä jää jokaiselle mukana olleelle jotain kivoja muistoja. Olisi se minusta mukavaa jos edes yksi rippikoululainen muistaisi minun nimeni vielä sen jälkeenkin kun hän poistuu bussista tai lähtee Kuoringan leirikeskuksen pihasta.
Itselle muistoksi on jäänyt kaikkea hauskaa, mutta ensimmäisenä kyllä mieleen juolahtaa se hetki kun minut Kuusamossa meikattiin – jos ette ole kirjoittajan nimeä jo katsonut ja siitä kerinnyt päätellä, että olen poika/mies. Minuahan meikattavaksi painostettiin hyvin pitkään eli suurin piirtein aamusta iltaan. Nyt miettiessäni en vieläkään ymmärrä minkä takia suostuin, mutta oli kuitenkin hauskaa, joka oli koko asian pääidea. Kuviakin tästä hetkestä saattaa löytyä rippikoululaisten puhelimista.
Helpoin osio isostyössä on pakko olla konfirmaatio, jossa rippikoululaiset ovat etualalla ja me yritämme pysyä pois edestä keräämästä liikaa huomiota. Ainahan meidän pitää rippikoululaisia vähän kannustaa ennen kuin he astelevat kirkkoon sisään, samalla kuin koko suku tuijottaa häntä kyyneleet silmissään.
Tiedetysti tällaisesta isostyöstä ei saa hirveää rahapalkkaa, mutta minä en ainakaan isosena rahan perässä juokse, vaan niitten hyvien hetkien perässä jota voi sitten vanhana kiikkutuolissa muistella.
Nuutti Suhonen
Kirjoittaja on kesätöissä Kotiseutu-uutisissa
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.