Onko parempi soutaa vai huovata?

Kyllä Leskirouva ymmärtää kysymyksen näin Leipäpäivän tienoilla. Tapahtuma tuo mieleen muistot legendaarisesta Suvisoudusta, jota vuosikymmenet seilattiin Liperin ulapoilla ja joka synnytti myös uuden leipään liittyvän tapahtuman. 

Vieläkin Leskirouva kohottaa muistoissaan kätensä ja huudahtaa ”hii-o-hoi” lihaksikkaille soutajille. Rannalla oli ihana viipyillä seuraten vedessä kyntävien paattien rivakkaa ja rytmikästä menoa; mitä vauhtia kirkkoveneissäkin pidettiin! Kesätuuli leyhytti katsojien hien pois, ja soutajat taas useimmiten pulahtivat vilvoittavaan veteen heti vaativan suorituksen jälkeen. Kaikki airot uljaasti ylhäällä satamaan rantauduttaessa – niin mieltä kohottava näky.

Mutta kysymykseen! Leskirouvalla on kyllä kokemusta veneen keikkuvasta menosta ja kummastakin liikkeestä, sekä soutamisesta että huopaamisesta. Sinänsä hassua, että ne asetetaan vastakkain, sillä molemmilla pääsee eteenpäin. Soutamisen liukuva meno on toki nopeampaa ja paremmin etenevää, mutta joskus nytkyttävä huopaaminen on ainoa tapa päästä perille vaativaan kohteeseen. 

Kumpikin siis käy, ellei nyt sitten olekin kyse mielipiteiden vaihtelusta? Tähän Leskirouvan ehdoton neuvo on, että koeta sitten päättää. Edestakaisuus vaihtoehtojen välillä ei välttämättä ole korrektia, vaan kannattaa ottaa selkeä linja. Tosin, ehdottoman harkitsevana ihmisenä Leskirouva itse joutuu joskus ottamaan takapakkia ja huopaamaan päästäkseen parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. 

Eli, tee kuitenkin niin kuin hyvältä tuntuu!