Käsikirjoittaja-ohjaaja matkusti Lontoosta Rääkkylään rauhaan

KESÄLEHTI Englantilainen käsikirjoittaja-ohjaaja Dee Meaden vietti hieman erilaisen toukokuun Hakoniemen luovalla tilalla. Kuukausi vierähti nopeasti uuden käsikirjoituksen parissa, mutta kuinka hän oikeastaan päätyi kaikista maailman paikoista juuri Rääkkylään?

– Korona-aikana työskentely kotona alkoi tuntua vaikealta ja aloin etsiä paikkoja, minne voisin lähteä vain kirjoittamaan. Halusin lähelle luontoa ja pohjoismainen estetiikka on aina puhutellut minua, Meaden kertoo matkan toiseksi viimeisenä päivänään.

Kontrasti Hakoniemen sekä Meadenin kotiseudun Lontoon Brixtonin välillä ei voisi olla kauheasti isompi. Pätkä luonnonrauhassa on tehnyt hyvää taiteilijan terveydelle, mutta myös ruokkinut luovuutta.

– Olen työstänyt täällä uutta ideaa. Saapuessani minulla oli mielessä pieni ajatus, mutta vain neljässä päivässä olin kehittänyt perusjuonen ja -hahmot. Jotain maagista tapahtui, luulen, että yksinolo ja rauhallisuus auttoivat.

Kokopitkän elokuvan käsikirjoitus kertoo äidistä, joka pelkää pahuuden kasvavan hänen poikansa sisällä. Teksti on psykologinen kauhutrilleri, mutta käsittelee suuria teemoja kuten naisten ja miesten koettuja rooleja yhteiskunnassa.

– Meillä on ajatus siitä, että naiset ovat äidillisiä ja hoivaavia, kun taas miehet ovat aggressiivisia ja vähemmän huolehtivaisia. Aiheet ovat aina kiinnostaneet minua – mahdollisesti koska en itse halua omia lapsia.

Itse kirjoittamisprosessi tapahtuu loppujen lopuksi vaistojen avulla. Eristyksissä Meaden on voinut paneutua ainoastaan olennaiseen.

– Olen pystynyt keskittymään epätavallisen hyvin ja kirjoittamaan monta tuntia ilman, että se on alkanut väsyttää. Lontoo on niin äänekäs ja siellä puhelin voi soida koska tahansa. Täällä on tuntunut, että koko maailma on kaukana ja tarinalle on voinut omistautua koko päivän.

Meaden vietti ensimmäiset kolme viikkoa Hakoniemessä täysin itsekseen, tosin kerran viikossa oli välttämätöntä pistäytyä ruokakaupassa. Päiviin kuului kirjoittamisen ja ajatustyön lisäksi läheisessä maastossa samoilua. Meadenin poikaystävä ja työpari Ollie Verschoyle matkusti Suomeen viimeisen viikon ajaksi.

– Ollie on ammatiltaan kuvauspäällikkö. Olemme työskennelleet yhdessä melkein kaikissa projekteissani ja on poikkeuksellista, että voimme keskustella pienistä yksityiskohdista jo aikaisessa vaiheessa käsikirjoitusta. Kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen ymmärrämme toisiamme täydellisesti, Meaden kuvailee.

Kohtalolla oli näppinsä pelissä Meadenin uravalinnassa, sillä hän kasvoi perheessä, joka oli hurahtanut elokuvataiteeseen. Näyttelijäisän seurassa tuli pienenä tyttönä katsottua myös lapsille sopimattomia elokuvia.

– Isä on aina sanonut, että elokuva on kaikista korkein taiteen muoto. Minulla on sitä kohtaan suuri arvostus ja myös tietynlainen pelko, ehkä sen takia en aluksi suunnannut alalle, pohtii Meaden, joka opiskeli ensimmäisenä kaunotaiteita.

Visiitti Rääkkylään ylitti kaikki Meadenin odotukset ja hän toivoo palaavansa Pohjois-Karjalaan mahdollisimman pian.

– Minulla todettiin noin vuosi sitten stressiperäinen autoimmuunisairaus. Se on aiheuttanut väsymystä ja vaikuttanut työhön paljon, mutta täällä olen voinut kirjoittaa pysähtymättä. Nämä viikot ovat merkinneet paljon ja tehneet minulle todella hyvää.