Kerran taiteilija, aina taiteilija
KESÄLEHTI Taiteilija Auli Partio juhlii tänä vuonna 60-vuotissyntymäpäiviään uuden kesänäyttelyn merkeissä. Tätä nykyä hän toimii suunnittelijaopettajana Keski-Karjalan kansalaisopistolla. Uusia teoksia syntyy, vaikkei oma taide ole enää Partion päivätyö.
– Oman taiteen tekemisestä ei tule painetta, kun ei tarvitse miettiä, miten leipänsä tienaa. Työ ei myöskään nakerra omaa luovuutta, kun jatkuvasti ideoi opiskelijoille, Partio miettii.
Partio perusti kolmekymmentä vuotta sitten taiteensa ympärille Silkkipartio-yrityksen, joka on kuljettanut hänet vuosien varrella ties mihin maailmankolkkaan.
– Yritys lähti siitä ajatuksesta, että taiteen voi tuotteistaa ja tuotetta on helpompi myydä kuin taidetta, Partio kertoo.
Taiteilijan teoksia on ollut esillä näyttelyissä muun muassa Japanissa, Brasiliassa sekä Espanjassa. Yrityksen toiminta päättyi pari vuotta sitten, mutta Silkkipartion ateljee Rääkkylässä on yhä voimissaan.
Taiteilija avaa tänä kesänä uuden näyttelyn parin vuoden tauon jälkeen, joskin vierailijoita ilmestyi yllättäen pihaan myös viime vuonna, vaikka ilmoituksia ei ollut esillä missään.
Kesänäyttely kulkee nimellä “Puolipilvistä tai pilvistä, enimmäkseen poutaa”. Näyttelyssä on esillä perusvalikoiman lisäksi uusia maalauksia sekä lasi- ja keramiikkaesineitä.
– Nimi viittaa viime vuosiin, on ollut pilvistä mutten ole antanut sen lannistaa. Teokset ovat erilaisia ja eri tekniikoilla tehtyjä, minulla ei ole yhtä tiettyä tunnistettavaa tyyliä, Partio kuvailee.
Taannoin muutamana kesänä pyörineet vohvelitorstait tekevät myös paluun. Perään on kyselty kovasti sen jälkeen, kun Partio ilmoitti yrityksensä lopettamisesta.
– Vohvelitorstaiden valttina ovat kahvi oikeasta kupista sekä kaikettomat vohvelit. On hauska nähdä, kun ihmiset tulevat käymään kahvilla ja samalla näyttelyssä.
Partio suunnittelee tekevänsä taidetta niin kauan kuin henki pihisee ja kunto kestää. Partio ajattelee, että koska hän on saanut työhönsä julkista rahoitusta, kuuluu ateljeehen olla aina vapaa pääsy.
– Monilla on sellainen ajatus, että taidenäyttelyihin pitäisi tulla arvokkaasti ja ostaa teoksia. Aina voi tulla vain katselemaan, innostumaan ja inspiroitumaan.