Omenasato talteen monin tavoin

Liperin kirkonkylän liepeillä asuvan Terttu Parkkisen puutarhassa kasvaa syksyn satoa monessa paikassa. Herukat on kohta kerätty, kasvimaa tuottaa omat antinsa ja marja-aroniapensaat notkuvat tummia marjoja. Neljä omenapuuta pitää syysherkkujen säilöjän kiireisenä.

– Punakanelia on kaksi puuta, se on maukas ja hyvä, Parkkinen toteaa tyytyväisenä katsellessaan kypsyviä omenoita.

Aikaisemmin Parkkisilla oli omenapuita vielä enemmän, mutta määrää on tietoisesti vähennetty. Myös kirsikkapuu sai tänä kesänä lähteä, kun sadon tuottaminen oli vaihtelevaa ja juurivesat alkoivat täyttää nurmikkoa.

Omenasta saa mitä vain

Terttu Parkkinen käyttää omenasadon monipuolisesti. Pehmeät ja siloiset hillot ja soseet syntyvät kätevästi. – Höyrystän omenat pehmeiksi mehumaijassa, sitten soseutan ja keitän hilloksi.

Mehumaijalla hän tekee paljon myös varsinaista omenamehua, mikä säilyy pakastettuna ilman sokeria ja säilöntäaineita. Pakastimeen sujahtavat myös lukuisat omenalohkopussit, mistä saa talvella tuoreen veroiset omenapiirakan ainekset.

– Valkeasta kuulaasta saa parhaiten mehua, tietää Parkkinen vuosien kokemuksella.

Kuivatut omenarinkulat ovat karamellin kaltaista herkkua, ne valmistuvat leivinuunin jälkilämmössä näppärästi.

– Pitää olla tarkkana lämpötilan kanssa: tarpeeksi alhainen, jotta eivät kärvenny.

Syksyn makunautintoja ovat myös kasvissosekeitot, joihin Terttu Parkkinen käyttää omenaa muiden ainesosien, esimerkiksi perunan, porkkanan, kesäkurpitsan ja sipulin, lisäksi.

– Omena sopii vaikka mihin. Ja pitää välillä ihan pidätellä, ettei tulisi napsittua puusta koko ajan suuhun, niin maukkaita ne ovat, naurahtaa Parkkinen, jonka omenapuista saavat hyvinä satovuosina omat herkkunsa myös monet tutut ja ystävät.