Päkättäjä putkahti perheeseen
Mattisenlahden Kaskesniemessä elelee perhe, joka on valinnut asua luonnon keskellä. Tupakeittiöstä avautuu postikorttimainen maisema suojaisalle pihalle, josta on vain kivenheitto rantaan. Sohvalla tuhisee Kaisa Kortekankaan ja Arto Helmisen vauva, joka kiri Liperissä vuoden ensimmäiseksi pienokaiseksi.
– Tyttö syntyi 3. tammikuuta kello 17.11, äiti kertoo.
Pienen käärön laskettu aika oli jouluaattona, mutta silti painoa ehti kertyä vain piirun yli 3,5 kiloa. Ensimmäisten kotona vietettyjen viikkojen aikana maito on maistunut makoisalta ja paino hiipinyt jo alimmista lukemista yli kilon ylöspäin.
– Hän on hirveen tyytyväinen. Kunhan ruoka tulee, kun hän tahtoo. Ja vaipasta hän on tarkka, äiti tarkentaa.
Vaatimukset neiti ilmoittaa karitsamaisella äänellä, joten hellittelynimeksi onkin valikoitunut ”Päkättipökötti”.
Kaksi nuorinta siskoa ovat kaivaneet esille omat vauvansa ja mustat sukkansa – vanhempien rakkautta haetaan tekemällä tikustakin asiaa. Kerran viisivuotias Eevi halusi auttaa antamalla tuttipulloa, mutta arveli vauvan juovan kuten hänkin, kupin reunasta. Niinpä maitoa oli sitten joka paikassa.
Kotoa ei kiire minnekään
Uusioperhe muutti 3,5 vuotta sitten perheenäidin kotipaikalta Joensuusta Mattisenlahteen. Tuolloin teini-ikäiset perheen vanhimmat tytöt jatkoivat kaupungissa musiikkiluokalla, kun taas nuorempi kaarti pääsee aloittamaan opintiensä kyläkoulussa.
– Meillä on tuttuja, jotka myös miettivät muuttoa pois kaupungista, mutta he eivät haluaisi sotkea kouluikäisten lasten elämää, Kaisa Kortekangas kuvailee toiveiden ja haasteiden ristiriitaa.
Kuusi- ja viisivuotiaiden tyttöjensä kanssa koti-isänä ollut Arto Helminen kertoo nauttivansa rauhasta. Tähän asti leikkikenttä on löytynyt ikkunan alta, mutta kerhoiluikä pakottaa liikkumaan pois korvesta.
– Joskus kun on tosi aikainen työaamu, tulee mietittyä, miten paljon helpompaa olisi asua kylällä, kotihoidossa työskentelevä Kortekangas naurahtaa.
Nyt kuitenkin on aika nauttia vauva-ajasta pienten ja vähän isompien prinsessojen kanssa.
– Mutta minä teen parhaani mukaan heistä äijiä, äiti tokaisee.