Mistä jauhot rukiiseen?
Kun ei leipäpitäjän oma mylly enää jauha leipureille tarpeita, ovat niin kotileipurit kuin leipomotkin joutuneet kaivamaan uuden toimittajan raaka-aineille.
Mervi Turunen leipoo Syksyn satoa -tapahtuman myytävät jo hyvin pitkälti pohjoisessa kasvaneista jyvistä.
– Minulle tulee nyt pusseja Utajärveltä Kinnusen Myllyltä. Joukossa on vielä vähän Liperin jauhojakin.
Kiteen Kotileipomon yrittäjä Tarja Ikonen on leipäpitäjästä kotoisin, joten Liperin Myllyn ruisjauhojen käyttäminen oli ennen itsestäänselvyys.
– Tulipalon jälkeen koeleivoin kiteeläisen Pajarin Myllyn ruisjauhoista, ja se onnistui. Nyt leivon kiteeläisen viljelijän viljasta. Samalla jätin pienen osan vehnäjauhoja pois, joten nykyisellään leipä on 100-prosenttisesti ruista.
Viinijärveläinen Mirja Parviainen on leiponut rukiisensa jo pidemmän aikaa oman pellon Iivo-lajikkeesta. Syksyn satoa -tapahtumaa varten Parviaiset ovat pussittaneet Iivoa muidenkin iloksi. Hautuupa siitä tapahtuman ruispuurokin tänä vuonna.
Sadonkorjuutapahtuman tutuista kasvoista myöskään Aino Rummukaisen ei ole tarvinnut muuttaa rukiisen reseptiä.
– Meillä on tuttu tohmajärveläinen jyväntoimittaja ja käytämme kotitarvemyllyä. Vaaleat leivät on tehty Liperin Myllyn jauhoihin, joita on vielä reilusti jemmassa. Vaikea on korvaavaa löytää, kun tykkäämme luomusta.
Lipstikan leipomo työstää nykyisin taikinat Jalon Myllyn jauhoista. Haminan lähellä sijaitsevasta, vuodesta 1839 samalla suvulla olleesta myllystä Anna-Mari Mantsinen saa sekä luomun että tavalliset jauhot, mikä pitää rahtikulut kurissa.
– Riihiruisleipää teen niin pitkään kuin Liperin Myllyn tavaraa riittää jemmassa.
Satotapahtuman aikaan Mantsinen on lomalla, joten Lipstikan leivät loistavat siellä poissa olollaan.
Suurempia määriä vaivaaville yrityksille pienet toimittajat eivät ole mahdollisia. Petri Halonen kertoo, että Heinosen Leipomo käyttää nykyisin Fazerin Myllyn jauhoja.
– Ne ovat sataprosenttisesti kotimaisia. Menekkimme on tuhansia kiloja viikossa, Halonen paljastaa.