Kaara kotina kullan kallis
LMC:n viisi vuotta vanha matkailuauto palvelee nelihenkistä perhettä ilahduttavasti – olisiko se mökille vaihtoehto?
Karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri, lauleskelen ajellessani neitsytajoani asuntoautolla maisemia ihaillen. Vastaan ajavan kuskin käsi heilahtaa. Apua! Tajusin, etten ole muistanut morjestaa muita lajitovereita.
Äkkiäkös tuohon tapaan tottuu, huomaan. Kuulun nyt viikonlopun ajan johonkin erityiseen joukkoon.
Auvoista ajella – tasaisilla teillä
LMC I 595 Fiatin korilla on kompakti paketti neljän hengen matkusteluun. Vaikka ratin takana laajojen lasien ympäröimänä olo on alkuun kuin bussikuskilla, ajomukavuus nollaa jännityksen sekunneissa.
Jopa peruuttaminen on helpompaa kuin voisi kuvitella – paitsi suoraan pakittaessa ei näe mitään takakameran puuttuessa. Kuusi metriä on paljon pituutta, mutta akseliväli on maltillinen. Komea kottero taittuu kerralla Kukkakuhhauksen kapeaan peltoparkkiriviin.
Vain linja-autosta tuttu tärske häiritsee tottumatonta. Jos kuoppaisuus korostuu kuskille, tekee se sitä vielä enemmän takana pöydän ääressä kirjoittavalle. Hyvällä asfaltilla matka taittuu makoisasti, mutta hiekkapintaiset väylät ymmärtää pian kiertää kauempaa – varsinkin testattujen Rääkkylän Hypönniementien tai Liperin Vaiviontien tapaiset tärinätiet.
– Tää on kuin huvipuistossa, toteaa etupenkin teini nyppylän jälkeen alamäen kiihtyvässä vauhdissa levittäen kätensä sivuille.
Kaikki tavarat pitäisi osata “pakata paikoilleen”. Kun ei sitä taida, kannattaa lasketella liikenneympyrät loivasti. Huomaan pian, ettei vedenkeitintä kannata jättää puolilleen, vaikka sen vetolaatikkoon siististi sijoittaisikin.
Alakonttiin olemme pakanneet muun muassa terassituolit. Oleskelutiloista ja kylppäristä löytyy runsaasti kaappeja, joihin saa sijoitettua niin vaatteet kuin pelit ja pensselitkin. Ajotilassa taas riittää laskuaukkoja puhelimille ja juomapulloille. Liukaspintaisen pöydän ääressä matkaavien tavarat sen sijaan tipahtelevat vuoron perään lattialle kolojen ja seinätaskujen puuttuessa.
(Teksti jatkuu kuvien alla.)
Arvokas, mutta arvonsa hyvin säilyttävä
Kun uusi henkilöauto menettää arvostaan liki puolet ensimmäisen puolen vuosikymmenen aikana, tämä viisivuotias kulkupeli on noin neljänneksen uutta itseään edullisempi. Sen hintalapussa lukee 59800 euroa.
Laittaako tällaiseen sitten pienen mökin tai kymmenien kotimaan hotellilomareissujen verran rahaa? Riippuu, arvostaako työleiriä ja omaa pihaa, valmista hotellin ylläpitoa vai tykkääkö vapaasta matkustelusta ja maisemanvaihdoksista.
Koronakesänä pyörillä olevan asunnon kanssa matkustaminen on ollut suosiossa. Jokicaravanin toimitusjohtaja Matti Silvennoisen mukaan kiinnostus on jopa tuplaantunut.
Asuntoautoilija voi itse valita tupansa tontin. Saa ajaa auringonlaskuun. Pysähtyä johonkin rantaan iltapalalle ja nukahtaa kolme kattoikkunaa avoimina kuunnellen veden loiskuntaa Haapasalmen kylätalon rantakiviin. Edes hyttysverkon läpi raikkaan ilman kuljettama ininä ei saa minua hermostumaan.
Kompaktissa mallissa vain vähän lattiaa
Aamun sarastus tuo linnunlaulun luoksemme jo varhain. Pekonit ja munakkaat kuuluvat hotelliin, joten tyydyn keittämään murukahville vedet kaasuhellalla ja nappaamaan jääkaapista jogurttia maustettuna illalla kerätyillä marjoilla.
Opin pian, että yhden perheenjäsenen kannattaa palvella toisia. Kuherruskuukausi nimittäin on siinä vaiheessa ohi, kun syntyy ohitustilanne käytävällä.
Kuuluuko tässä kodissa olla muuten sukkasillaan? Yritämme säilyttää kahdeksan kenkää ovella nätisti siinä onnistumatta.
Seuraavaksi kuhahtaa kukkaan kiistely etupenkin nojatuoli versus takaosan paripenkki. Pidemmillä lomareissuilla matkustajien numero kolme ja neljä istuinmukavuuteen toivoisi parannusta. Unoa pelatessa penkin pysty selkänoja kyllä unohtuu.
Ihan takana ei ole sohvia, sillä muhkea parisänky on niin sanotusti levällään. Syvyytensä vuoksi sitä on hankala hyödyntää istuskeluun ja se vie samalla suhteettoman paljon lattiatilaa.
Toinen parisänky laskeutuu täysintegroidussa matkailuautossa kipattujen etupenkkien päälle. Siinä passaa ihastella hämärtyvää rantamaisemaa ja tähtitaivasta ennen kuin uni tulee silmään.