Pienet sormet taikinaan

Kirpakka omena peittyy kaneli- ja sokerihuntuun Tuukan käsittelyssä.

Omenoita, jauhoja ja sokeria. Ainakin niitä tarvitaan omenapiirakkaan, jos lapsilta kysytään.
– Mitähän näistä pikkurasioista saadaan?, Katja Penttinen kysyy Puolivälin päiväkodin lapsinelikolta.Leivinjauhe ja vaniljasokeri ovat oudompia aineksia, ruskea pippurilta näyttävä mauste paljastuu tuoksuttelutestissä.
– Kanelia! Mie laitan sitä riisipuuroon, Neili huudahtaa.
Kuivakka taikina saa kosteutta maidosta, munista ja rasvasta. Jokainen saa mitata ja sekoittaa vuoron perään. Leivontahetki onkin mainio tapa opettaa laskemista, vuoro-odottamista ja pettymyksen sietämistä sekä uusiin raaka-aineisiin tutustumista.
– Omavaraisuutta olemme oppineet, kun teimme kesällä nokkoslettuja ryöppäämällä itse pistävät nokkoset ja käyttämällä kesäkanojen munia. Osaa lapsista jännitti kovasti maistaa niitä, Penttinen kertoo.

Puurosta sämpylöitä

Sekoittelun lomassa ylämyllyläislapset kertovat tehtailleensa päiväkodilla muun muassa puurorieskoja ja porkkanasämpylöitä. Molempiin oli käytetty lounaan ylijäämäruokaa.
– Piirakoita, muistavat lapset paistaneensa myös.
– Tuosta ei lähtenyt vielä, Neili neuvoo Iitua sekoitusurakassa.
Katja levittää taikinan, lapset hoitavat omenapalojen asettelun.
– Nyt tuntuu hyvältä, Tuukka kommentoi omenoiden määrään.
Jesper näyttää mallia sokerin ripottelemisessa.
– Joko saa lusikan, Iitu intoilee maistamisen perään.
Pienet makiaiset saa jokainen lapsista sormeen nuoltavaksi, ja sitten on aika kirmata käsien pesulle. Ohjaajan tehtäväksi jää luomuksen paistaminen jälkiruokaherkuksi.
– Uunissa se muuttuu ihan oikeaksi piirakaksi, Neili kuiskaa hiljaa.

Kirpakka omena peittyy kaneli- ja sokerihuntuun Tuukan käsittelyssä.

Jaa:

Facebook