Pippurisin Pippurinen
Marko Pippurinen on Liperin mies. Kirjailija Tuomas Liuksen luoma hykerryttävä renttu, salapoliisi ja Julia Noussairin paras ystävä.
– Viisitoista minuuttia, Julia Noussair ilmoitti ystävälleen viisi kymmentävuotiaan C-130-rahtikoneen paineistetussa ruumassa.
– Voi muna, Marko Pippurinen vaikeroi. Päätä puristava komposiittikypärä, laskulasien tapaiset huurtumattomat suojalasit ja lentokoneen happijärjestelmään kytketty maski herättivät ahtaanpaikankammoa. Hän yritti löytää miellyttävämpää asentoa, mutta Sulkakäärmeeksi ristityn rumiluksen koruttomissa sisuksissa ei ollut mitään edes etäisesti mukavalta tuntuvaa: seinustoille pingotetut liinat toimivat istuimina ja rentouttavasta lentoviihteestä vastasi tärykalvoja raastava, koneen neljän moottorin ja terävästi resonoivan rungon tuottama meteli. Niin jäähileiset virvokkeet kuin niitä tarjoilevat pitkänhuiskeat skandinaavikaunottaretkin olivat vain hauras riekale pilvilinnaa Pippurisen levottomissa ajatuksissa.
Tällaiset ovat aloitustahdit Marko Pippurisen ja Julia Noussairin uusimmassa seikkailussa. Vauhdikkaaksi sitä lienee turha kuvailla – kirjan katkelma puhukoon puolestaan.
Käsämäläisen Tuomas Liuksen luoman kaksikon edesottamusten äärellä on viihdytty jo kolmen opuksen verran. Dekkarisarjan tuorein teos, Lanka palaa, ilmestyy kirjakauppoihin juhannuksen alla.
Vihdoin, voisi joku sanoa.
– Kyllähän siinä kesti, Tuomas Lius nyökyttelee.
Alun perin kirjan piti ilmestyä seitsemisen vuotta sitten, vuosi Härkäjuoksun jälkeen. Matkan varrelle siunaantui kuitenkin suuren luokan luovia ongelmia, kaksi ihanaa tyttölasta, yksi neljänkympin kriisi ja keskivaikeaksi luonnehdittu masennus.
– Äidin kuolemakin vaikutti aika moneen asiaan, Tuomas Lius toteaa vakavana ja jatkaa.
– Kirjailijan tehtävänä on luoda tyhjästä aikaa ja analyysiä kestävää tekstiä. Jotta sellainen onnistuisi, pitää mielen olla tasapainossa.
Kaiken myllerryksen keskellä Lius säilytti uskonsa Pippuriseen, Noussairiin ja meripihkahuoneeseen, Lanka palaa –teoksen keskeisimpiin vaikuttajiin. Eräänä kauniina päivänä, noin vuoden päivät sitten, palaset loksahtivat kohdalleen.
– Mielikuvitusmaailma alkoi taas tuntua hyvälle paikalle.
Kirjailija linnoittautui tietokoneensa äärelle ja alkoi kirjoittaa. Syntyi 623 sivua seikkailua.
– Siitä puolet kirjoitin viimeisen kuuden kuukauden aikana, Lius mainitsee.
Anteeksipyytelemätön
Lanka palaa –kirjan vastaanottoa Tuomas Lius odottaa varovasti.
– Edellisen Pippurisen ilmestymisestä on kulunut kahdeksan vuotta. En todellakaan kuvittele, että lukijat ovat koko tämän ajan odottaneet henkeään pidättäen uutta teosta.
Teosta, jota kirjailija itse luonnehtii äärimmäiseksi Pippuriseksi: sarjan roisimmaksi, väkivaltaisimmaksi ja toivottavasti myös hauskimmaksi yksilöksi.
– En hirveästi sensuroinut itseäni, Lius myhäilee.
– Lanka palaa on anteeksipyytelemätön.
Kuten Pippurinen: Liperin mies kun ei lainkaan hätkähdä tilanteessa, jossa ”Olemme vieraan vallan ilmatilassa palavassa lentokoneessa, jota tämä känninen kamikaze-pelle ohjaa alusvaatteisillaan!”
Vauhtia dekkarin sivuille tuo myös roiston viitan harteilleen saanut, B-luokan toimintaelokuvissa esiintynyt venäläistähti.
– Lanka palaa on antanut minulle mahdollisuuden käsitellä kaikkea sitä nippelitietoa, joka minulle on vuosikymmenten mittaan toimintaelokuvista kertynyt, Lius sanoo.
– Mitä paremmin tuntee 1980- ja 1990-lukujen toimintaelokuvagenreä, sitä enemmän saa kirjasta irti.
”Sano äitis viime yönä”, saattaisi Pippurinen siihen tuumata.
Pippuriset
- Haka (2009)
- Laittomat (2010)
- Härkäjuoksu (2011)
- Lanka palaa (2019)