Enkelin suojassa satavuotiaaksi

Sunnuntaina 100 vuotta täyttävä Tuomas Lappalainen oli perustamassa Liperin taksiasemaa 40-luvulla. Kahdeksan vuosikymmentä autoillut veteraani juhlii Kivekkäiden talolla sunnuntaina.

Taksini ensimmäinen asiakas oli lähitalon emäntä. Vein hänet kiireellä sairaalaan ja terve tyttöhän sieltä tuli. Kaksi kertaa on vuosikymmenten aikana taksiini syntynyt vauva. Ennen ei ollut ambulansseja, joten olen hoitanut sairaalaan lukuisia suolisolmuista ja umpisuolen tulehduksista kärsineitä. Monta kertaa jäi ruoka pöydälle odottamaan. Taksia ajoin vuoteen 1989 saakka, joten liperiläiset oppivat minut tuntemaan. Hiljainen pakko on nämä 100-vuotisjuhlat järjestää. Ohjelman kanssa ei toinna ruveta kilpailemaan, mutta vapaa valta siellä on puhua tai laulaa. Viidestä tyttärestäni neljä asuu Ruotsissa, ja ovat sieltä juhliin tulossa. Yhden tyttäreni tytöllä on tyttö. Isoukki siis olen, mutta seuraavaa sukupolvea eivät ole vielä julistaneet.

Kutsunnoissa vuonna 1939 olin heiveröinen mies – painoin vain 50 kiloa. Muutamassa viikossa kerkesi solttu ilmeisesti kasvamaan, koska jouduin pian linjaan pohjoiseen. En ollut ajanut koskaan rekkaa, kun pojat lastasivat Kemijärven asemalla kyytiin 3000 kiloa tykin ammuksia ja 500 kiloa miinoja. Ne piti ajaa 240 kilometrin päähän rajan tuntumaan, jossa jouduin ylittämään 5000 kilon painoisella kulkupelillä suon kapulasiltaa pitkin. Perillä ihmettelivät, että vieläkö löytyy semmoinen mies, joka tänne tuo panoksia. Hiljaisina jätkät kattoivat minua. Minnuu ei pelottanut. Ennen lähtöä olin ollut korjaamassa navetalla vesipumppua, kun alkoi kuulua rumina. Näin enkelin, joka sanoi minulle: ”Tuomas, älä pelkää. Minä suojelen sinua.”

Maito on ollut minun lääkkeeni, ostan vain punaista. Neljävuotisena äiti sanoi tarkastuskarjakolle, että Tuomas tulee aamulla mukaan navettaan mukin kanssa. Työt ovat pitäneet hyvässä kunnossa. Päivän ajoin taksia ja illalla lähdin traktorin kanssa nurmelle haraamaan. Yöllä pelattiin tuossa Roukalahden kentällä kuutamon valossa jalkapalloa. Valokuvaamista olen harrastanut koko ikäni. Minulla oli aikanaan laatikkokamera sodassa. Ja taksissakin kamera oli mukana – sai läväyttää heti kuvan, kun kohde oli näkyvissä. Lehtiä ehdin lukea edelleen paljon, jos ei muita rientoja ole. Käyn mielelläni veteraanien juhlissa, sillä näyttäytyä pitää, jos huomatuksi tulee. Jos panoo kaiken vakavaksi, hommat jääpi tekemättä.

---

Tuomas Lappalainen ajelee tuttavien luo mielellään kahville. ”Kuka on minun luonani käynyt, niin onhan velat maksettava.”

• 

•