Vanhan ajan tunnelmaa
Oriveden veneilykesän odotetuin tapahtuma on vanhojen laivojen regatta, joka rantautuu Paksuniemen satamaan heinäkuun lopulla. Rääkkylään lipuu lähes 40 huvikäyttöön muutettua entistä työalusta. Tiettävästi kaikki laivat saapuvat maakunnan ulkopuolelta.
Vanhimmat paatit ovat peräisin jopa 1800-luvulta, ja niiden koot vaihtelevat kymmenestä kahteenkymmeneen metriin. Yksi viime vuosien kokeneimmista regattakävijöistä on M/S Koivuniemen miehistö, joka saapuu Paksuniemeen jo regattaa edeltävällä viikolla valmistelemaan tapahtumaa.
– Elokuussa 2003 laskimme laivan telakalta vesille, ja lähes jokainen regatta on sen jälkeen käyty. Tänä kesänä vietämme Rääkkylässä regatan aikoihin noin viikon, kuopiolainen Jorma Leskinen tuumaa.
Vuotta vaille satavuotias alus tuli Eila ja Jorma Leskisen omistukseen 2000-luvun alussa. Historiaa laivassa piisaa; runko on rakennettu Kuopiossa, 1930-luvulta lähtien se toimi hinaajana Kotkan laivauksella päätyen jopa miinanraivaukseen Suomenlahdelle. Viimeiset työvuotensa alus palveli Nurmeksen sahalla 1960-luvulla.
– Historia on se asia, joka yleisöä regatoissa kiinnostaa. Laivassamme on edellisen omistajan ansiosta tallella lokikirjoja jopa 1930-luvulta saakka, ja niistä on mielenkiintoista tutkia, missä se on milloinkin ollut, Leskinen esittelee.
Yleisö pääsee tutustumaan
Tapahtuman järjestävät Pohjois-Savon ja Suur-Saimaan Wanhat Laiwat -nimeä kantavat yhdistykset juhlivat samalla kolmattakymmenettä yhteistä, koko Saimaan vesistön kattavaa regattaa.
Ensimmäinen vastaava tilaisuus järjestettiin vuonna 1988 Imatralla, ja karkeloiden kymmenvuotista taivalta juhlistettiin Paksuniemen satamassa.
– Yleisöä on regatoissa ollut kiitettävästi, joskus jopa ruuhkaksikin asti, Leskinen tietää.
Isoimmat laivat ovat niin hurjan kokoisia, että ne eivät edes mahdu vierasvenesatamaan. Suurimmat alukset kiinnitetään aallonmurtajan ulkopuolelle paikalle varta vasten tuotuihin tukkinippuihin, ja niihin pääsee kulkusiltoja pitkin.
Yleisölle antoisin hetki koko regatassa on lauantaina iltapäivällä, jolloin kaikkiin aluksiin pääsee tutustumaan lähemmin. Kipparitkin ovat lupautuneet avaamaan sanaista arkkuaan ja kertomaan huimia tarinoita niin kotivesiltään kuin kauempaakin.
– Joskus on käynyt niinkin, että vaikka virallinen esittelyaika on ollut iltapäivällä, on vielä illalla yhdentoista aikaankin tultu alukseen tutustumaan. Kyllähän sellainenkin sopii, Leskinen naurahtaa.
M/S Koivuniemen miehistöllä on aikeita jatkaa matkaa vielä Paksuniemestä aluksen entisille kotivesille.
– Laivan edellisen omistajan kotisatama oli Helsingissä, ja hän ehti niiden 27 vuoden aikana käydä Koivuniemellä 11 kertaa Nurmeksessa. Jos mekin edes kerran sinne matkattaisiin kun nyt jo oikeastaan puoliväliin tullaan, Leskinen suunnittelee.