Kantarellia koira metsästää
Huikean hyvän hajuaistin omaava koira on mitä mainioin sienestyskaveri. Kunhan oppii ensin tunnistamaan kantarellin tuoksun muiden aromien joukosta.
Samoilen metsässä ja haaveilen kermalla ja voilla höystetystä kantarellikeitosta. Silmäni yrittävät tavoittaa ruoan tärkeintä raaka-ainetta, syksyisen keltaisia kantarelleja. Jossain täällä niitä pitäisi olla, on ollut ennenkin.
Tuolla! Äh, lähempi tarkastelu osoittaa, että keltainen väri kuuluu vihreän värinsä menettäneelle koivunlehdelle. Sienikori ammottaa edelleen tyhjyyttään. Ruokasienien poimiminen voi olla lastenleikkiä, muttei totisesti niiden löytäminen. Ollapa kyky haistaa, missä kantarelli lymyilee!
Pieni, valkoinen koirani pomppii iloisesti luokseni ja esittelee löytöään: hauvan omaan kokoon nähden suhteettoman suurta karahkaa. Ja silloin se ajatus iskee.
Sieni kerrallaan
Koiran hajuaisti on ylivertainen verrattuna ihmisen kykyyn aistia ympäristössään leijailevia tuoksuja: liperiläisen Virpi Partasen mukaan satoja kertoja parempi.
– Koiran nenässä on jopa 220 miljoonaa hajureseptoria. Ihmisellä niitä on viitisen miljoonaa, Rakkaat haukut –koirakoulun yrittäjä vertaa.
Pikkuisesta seurakoirasta saa siis koulittua kantarellit vainuavan sienestyskaverin?
– Toki. Koiran voi opettaa tunnistamaan useitakin eri sienilajeja – tosin opetuksessa on edettävä sieni kerrallaan.
Sienimetsän antimia nuuhkiva haukku toimii periaatteessa samalla tavoin kuin muutkin hajuaistinsa avulla työskentelevät koirat. Nelijalkainen ystävämme oppii tunnistamaan esimerkiksi huumeista, pommeista tai ruumiista leijailevan aromin.
– Ruumiskoira voi haistaa vaikka järven pohjassa olevan ruumiin, Partanen tietää.
Herkkupalkalla
Virpi Partasen pitämällä kantarellikurssilla tassuttelija palkitaan aina, kun se osoittaa mielenkiintoa keltavahveroa kohtaan. Ensin koiran annetaan haistella omistajan hyppysissä olevaa sientä, mutta vähän kerrassaan sienisoppa-ainesta viedään etäämmälle ja etäämmälle eläimestä.
– Pyydä koiraa ensin istumaan ja sitten odottamaan. Ota muutama askel taaksepäin ja pudota kantarelli maahan. Sano sen jälkeen koiralle ”Etsi kantarelli”, Partanen ohjeistaa.
Sienen löytämistä seuraa herkku suoraan suuhun.
Koiran voi opettaa ilmaisemaan löydöksensä monin eri tavoin. Hauva voi istua, seisoa tai vaikka haukkua – mikä onkaan koiralle luontevin tapa ilmaista löydös.
– Jos koira liikkuu metsässä vapaasti ja saattaa mennä etäällekin omistajastaan, ei ole kovin kätevää pyytää sitä istumaan kantarellin löydettyään. Pitäähän omistajan huomata koiran kertoma viesti, Partanen huomauttaa.
Testi tuloillaan
Oma tassuttelijani on hyvin perso herkuille. Sen tähden se kyllä kipaisee oitis kantarellin tykö etsi-pyynnön kuultuaan. Kerran, toisen ja vaikka kuinka monennen. Kunnes kiinnostuu koirakoulun lattialla lymyilevistä hajuista ja unohtaa tyystin koko opetustilanteen.
– Nyt taitaa olla pieniä keskittymisvaikeuksia. Vaikka hyvinhän teillä on mennyt, Partanen lohduttaa.
Hyvin tosiaan – kantarelli on löytynyt myös piilon puolelta ja erinäisten esineiden, kuten kenkien ja talutushihnojen, joukosta. Todellinen testi on kuitenkin edessä kesän kääntyessä syksyyn ja kantarellikauden alkaessa.