8.7.2018
Kaikista tulee mobilisteja
Pohjois-Karjalan Automobiilikerho täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Lähes saman ikäinen on kerhon näyttelytila Ylämyllyn Välikankaalla.
Kerhon varapuheenjohtaja Jari Turunen tuntee ilmiön, jossa yhdistysten toiminta alkaa ajan riennossa niin sanotusti ukkoutua. Hän ei ole asiasta erityisen huolissaan.
– Ehkäpä harrastajista suurin osa on 40–50-vuotiaita, ja vanhempiakin, mutta nuorista tuning-harrastajista ja vähän vanhemmista hot rod -harrastajista tulee kaikista aikanaan mobilisteja – niin minustakin, virnistää Turunen.
Turunen sanoo, että vanhojen autojen harrastajat ja autot – museoajoneuvo raja on kolmekymmentä vuotta – jakaantuvat todella laajalle alueelle. Samaa voi sanoa myös 170-jäsenisen kerhon, josta käytetään myös nimeä Susirajan mobilistit, toiminnasta.
– Jäseneksi tulevalla ei tarvitse olla omaa autoa, yhtä tai useata. Osa rakentaa ja jollakin on valmis auto. Mitään stereotyyppiä harrastajasta ei ole olemassa, Turunen sanoo.
Kiintymys autoihin
Jari Turunen näkee, että harrastajia yhdistää kiintymys vanhoihin autoihin ja samalla historiaan, jossa kyse ei ole pelkästään autoista, vaan kulttuurista. Joku kerää vanhoja rahoja ja joku vanhoja autoja.
– Onhan tämä edelleen miehinen harrastus. Jäsenistä yhdeksänkymmentä prosenttia on miehiä. Autoja rakennetaan paljon itse, mutta se ei ole mikään vaatimus, Turunen täsmentää.
Välikankaan halli valmistui vuoden kahden kuluttua kerhon perustamisesta ja sitä on jo peruskorjattu ja laajennettu. Tontilla olisi tilaa enemmänkin. Museolle on suunniteltu yhteistä remonttitilaa.
– Meillä on vuosittain vaihtuvia teemoja. Juhlavuonna esittelemme kaikkia mahdollisia vuosikymmeniä.
Kerholla on syyskuussa 40-vuotisajo, joka risteilee maakuntakeskuksen ympäristössä. Kesäohjelmaan kuuluu kaksi sovittua kokoontumisajoa. Syyskuussa on vuorossa myös Syysswap.
Jari Turunen istuu museon tiloissa 30-luvun jenkissä. Omassa tallissa on kolme vuoden 1961 Chrysleriä.
Tietoa kirjoittajasta
Jari
Jari Partanen on Kotiseutu-uutisten päätoimittaja. Hänet tunnetaan laajalti oudon kummun palloseurojen tulevaisuuden lupauksena. Bemaristaan Partanen ei luovu. Eikä liioin asevarastoistaankaan – reserviläinen kun on.