Kossun kanssa kalassa

Sää suosi uistelua. Arkistokuva.

Juuri kukaan ei tunne Liperin vesiä niin hyvin kuin Juha Kosonen, joten Kotiseutu-uutisten toimittaja hyppäsi hänen mukaansa kalaan.

Vesi lainehtii Kososen laiturilla, sillä vedenpinta on normaalia korkeammalla. Veneeseen päästäkseen tarvitsee saappaat.

– On harvinaista, että vesi on näin korkealla. Ehkä kerran 20 tai 30 vuodessa, Kosonen arvioi.
Hän irrottelee perämoottoriveneensä köydet laiturista, ja käynnistää GPS-navigaattorin sekä kaikuluotaimen. Olemme valmiita lähtöön.

60 hevosvoimainen moottori mylvähtää. Keula nousee kohti aurinkoista taivasta, vauhti kiihtyy. Nopeuden tasaantuessa nokka laskee.

Suuntaamme Kirkkolahdelta etelään kohti Kiiskiselkää. Kiitäminen avoimella vedellä tuntuu vapauttavalta ja rentouttavalta.

Tarkkana on silti oltava. Kosonen osoittaa vasemmalle. Korkealle kohonnut vesi on huuhtonut lahteen tukin.

57-vuotias Juha Kosonen, tuttavien kesken Kossu, tuntee liperiläiset vedet kuin omat taskunsa. Hän on kalastanut pienestä pojasta asti.

Saavumme Kiiskiselän pohjoispäähän. Kossu hiljentää. Vaihdamme paikkoja: minä siirryn ruorin taakse, ja Kosonen alkaa laskea vieheitään veteen.

– Pidä nokka kohti tuota niemeä, hän ohjeistaa.

Ei saa pysähtyä

Kosonen kuvailee olevansa kaikkiruokainen kalastustyylien suhteen, mutta veto- ja heittouistelu, jiggaus sekä onginta ovat lähimpänä hänen sydäntään. Passiivisia pyydyksiä hän ei tosin käytä katiskoita lukuun ottamatta.

Tänään olemme vetouistelemassa.

– Tärkein sääntö vetouistelussa on se, että venettä ei saa pysäyttää koskaan. Muuten siimat sotkeentuvat.

Sivuplaanareiden narujen varaan hän laskee kymmenen viehettä noin 45 metrin leveydelle.
Vene kääntyilee tuulen ja laineiden voimasta vasemmalle ja oikealle, mutta saan pidettyä kurssin. Välillä Kosonen neuvoo ohjaamaan lähemmäksi rantaa matalammille vesille.

Vieheet ovat vedessä. Kosonen istahtaa takaisin ohjaajan paikalle.

– Pohjois-Karjalassa ovat parhaimmat vedet sisävesikalastukseen. Vettä ja kaloja on paljon, tosin lohta ja taimenta on vähän. Monipuoliset vedet. Selkiä on sekä pohjois-etelä- että itä-länsisuunnassa, joten kalastamaan voi lähteä tällaisella pienemmälläkin veneellä kelillä kuin kelillä.

Kososen perämoottorivene on viitisen metriä pitkä. Sillä on ikää jo 30 vuotta. Perämoottori on vaihtunut siihen jo viisi kertaa.

Takaisin kasvamaan

Vapa värähtää. Jotain on tarttunut uistimeen. Kosonen kelaa siiman. Hauki nousee pinnan alta.
Kosonen arvioi sen painoksi noin 700 grammaa.

– Tällainen babyface, hän toteaa, irroittaa hauen varovasti koukusta ja päästää hauen takaisin veteen kasvamaan.

– Yleensä en harrasta catch and release -kalastusta.

Jatkamme rauhallista uistimien vetämistä. Kaikuluotain antaa välillä vihjeen kalojen olemassaolosta, mutta niitä saisi olla paljon enemmän.

Tuuli käy tänään vastakkaisesta suunnasta eiliseen verrattuna, joten Kosonen epäilee, että kalat ovat siirtyneet muualle.

Pari tuntia on kulunut. Päätämme lopettaa ennen kuin nahka palaa auringossa. Kosonen nostaa uistimet vedestä, ja käännymme paluumatkalle.

Kosonen ei ole silti allapäin, vaikka tänään ei tullut saalista.

– Ennen olisin ajatellut, että olipa paska reissu. Olen nostanut kalaa niin monta tuhatta kiloa, että näen asian nyt eri tavalla, hän toteaa.

– Kalastaminen on hyvä vastapaino kiireelliselle elämänrytmille. Täällä saa olla omassa rauhassa.

Kala ei juurikaan purrut vieheitä tällä kertaa, tuumaa Juha Kosonen. Arkistokuva.

Sää suosi uistelua. Arkistokuva.

Jaa:

Facebook