Kuka pelkää surevaa?

Ribi-koira on Toini Huttusen kaveri nykyhetkessä. Se oli tärkeä myös Esko-puolisolle.

Liperiläisellä Toini Huttusella on takanaan surun vuosi. Läheisensä menettäneen ihmisen kohtaamista moni saattaa kaihtaa, tietää Liperin seurakunnan diakonissa Minna Turunen.

Liperin Kiiessalossa asuvan Toini Huttusen puoliso Esko kuoli nopeaan sairauteen vuosi sitten syyskuussa. Kesällä ilmaantuneita päänsärkyjä ihmetellyt pariskunta joutui vain toteamaan tilanteen.
– Jo ensimmäiseen vakavampaan tilanteeseen tarvitun ambulanssin saaminen paikalle oli oma juttunsa. Noin kuukauden kuluttua kaikki oli sitten ohi, Toini Huttunen muistelee.
Puolisonsa kuolinhetkellä sairaalassa läsnä olleella Huttusella oli paikalla myös aikuinen kummityttö, joka on ollut paljon tätinsä tukena surun aikana. Tietyt ystävät ovat säilyneet uuden elämäntilanteen mukana, mutta yllätykseksi monet ovat myös väistyneet.
– Hautajaisissa monet sanoivat, ettemme unohda sinua, mutta kyllä ihmiset ovat ympäriltä vähentyneet.
Toini Huttunen on joutunut pohtimaan, miksi surevaa on niin vaikea kohdata. Hän itse kokee olevansa sama ihminen, mutta ei voi mitään elämäänsä tulleelle muutokselle.
– Sisareni totesi, että kun aikaa menee, sinua ei enää ole, sinut unohdetaan.

Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit jatkaa lukemista.

Jaa:

Facebook