Juhannusta vain!
Mökin ikkunat on ihan pakko pestä ennen juhannusta. Pihamaa on haravoitava ja rikkaruohot kitkettävä. Vastat täytyy taittaa. Ihanaa olisi, jos keskikesän suuren juhlan koittaessa padassa porisisivat suven ensimmäiset varhaisperunat, mutta oman maan antimet tuskin ehtivät tänä vuonna kypsyä ajoissa. Sama pätee mansikoihin sillä erotuksella, että niitä asetellaan taidokkaasti kakun päälle.
Kokko. Kokkoa ei saa unohtaa, se täytyy kasata ikivanhasta puuveneestä ja mistä lie laudoista. Ja polttaa näyttävästi pelastuslaitoksen moralisoinnista huolimatta – metsäpaloista kyllä varoitellaan, mutta käytännössä ne ovat viime vuosina rajoittuneet melko tehokkaasti valtakunnan rajan tuolle puolen.
Juhannuksen kunniaksi on toki kohotettava malja jos toinenkin. Useinhan siitä seuraa iloisia maljapuheita, pientä rähinää rantahietikolla ja tuntuvaa tuskaa tukanjuurissa, mutta sellaiset seikat nyt vain kuuluvat asiaan. Jussihan on vain kerran vuodessa – onneksi.
Tosi asiassa juhannus on melko tavanomainen kesäviikonloppu, jonka aikana saunotaan ja syödään, saattaapa joku hukkuakin humalaspäissään. Vapaapäiviä on toki yksi enemmän, mutta sekin tuppaa unohtumaan kaiken juhannushössötyksen keskellä – suomalaiset kun mieluusti lompsivat lomalle Jussin nimipäivän tienoilla, kesäsateen siivittämänä.