13.9.2016
Siikasalmen maatalousoppilaitos oli mainio yhteisö
Liperissä yli sata vuotta annetulla maatalousopetuksella oli kunniakkaat perinteet, joita kelpaa vieläkin muistella. Siikasalmen tilan perusti 1760-luvulla kruununvouti Gabriel Wallenius, ja Edvard Hällström taas maanviljelyskoulun vuonna 1886.
Maamieskoulu aloitti toimintansa 1910-luvulla vieläkin käytössä olevassa vanhassa päärakennuksessa. Viimeisimpänä koulutusta antoi maatalousoppilaitos, joka keskiasteen uudistukset koettuaan lakkautui 1992 ja tilukset siirtyivät Joensuun yliopistolle. Nykyisin Siikasalmella on adventtikirkon koulu ja muuta toimintaa Siikasalmiyhdistyksen hallinnoimana.
Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit jatkaa lukemista.
Punkkarina iltamissa
Useat maatalousopetuksen vaiheet kokivat Satakunnasta Liperiin vuonna 1968 saapunut Jaakko Helminen ja vuonna 1970 ensimmäiseen työpaikkaansa tullut eteläpohjalainen Matti Kuurila. Helminen opetti tuleville maanviljelijöille muun muassa kasvituotantoa ja kasvioppia sekä matemaattisia ja yhteiskunnallisia aineita, Kuurila taas puutyötä.
– Tulin ylimääräiseksi käsityönopettajaksi, nauraa hän alkuvaihetta ja iloitsee vieläkin oppilaiden innostuksesta rakentamiseen.
Kumpikin mies muistelee Siikasalmen ihmeellistä henkeä, joka vallitsi opettajien, muun henkilökunnan ja oppilaiden kesken. Sisäoppilaitoksessa kaikki olivat eräänlaista suurta perhettä, joka teki monenlaisia asioita yhdessä.
Oppilaskunnan järjestämä toiminta oli merkittävää, kun koululla asuttiin viikot ja navettavuorolaiset myös viikonloppuina. Henkilökunnan ja oppilaiden yhteisiä tapahtumia oli läpi vuoden, eikä hauskuutta puuttunut.
Eräissä koulun iltamissa 1980-luvulla Helminen kohahdutti punkkarina opettajien esittämässä sketsinäytelmässä, eikä Kuurilakaan ollut yhtään kunnollisempi oppilas.
– Hyvä ilmapiiri syntyi yhteisistä tilaisuuksista ja kotoisuudesta, miettii Helminen ja on hyvillään, kun entiset oppilaat tulevat juttelemaan ja muistelmaan mukavia aikoja.
Siikasalmella oli oppilaitoksena hyvä maine, ja se oli myös kokeilukouluna ennen keskiasteen uudistusta. Todennäköisesti poliittisten päätösten uhriksi joutunut oppilaitos meni maatalouden mullistusten pesuveden mukana kuin lapsi ikään, kun myös EU:hun liittyminen alkoi vähentää maatilojen määrää ja samalla opetuksen tarvetta. Tuotantoyksikköjen suureneminen saa miehet mietteliäiksi.
– 60-luku oli täynnä elämää maaseudulla, kahdeksan lehmää ja 15 hehtaaria peltoa riittivät tilan elinkelpoisuuteen. Maaseutu autioituu, kun vain suuret kokonaisuudet toimivat; miten paljon esimerkiksi olemassa olevaa rakennuskantaa jää käyttämättä?
Ei Liperistä voi lähteä
Maauskon nimeen vannovat herrat eivät ole halunneet lähteä Liperistä, vaikka muualle on pyydelty, ja Kuurilalla on edelleen myös kotitila Kuortaneella. Tosin eläkkeelle kumpikin jäi Joensuusta, Helminen yliopistolta ja Kuurila käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta.
Arvokkaan vanhan Pikkupappilan kunnostanut Kuurila innostuu rakentamisesta aina uudestaan, ja historialliset dokumentit ovat yksi mielenkiinnon kohde.
Helminen suuntaa Heposelän rannan talostaan usein järvelle: kesällä uistelemaan ja talvella verkkoja kokemaan. Hyväntekeväisyystyö lions-järjestössä on sydäntä lähellä, ja lukemisessa kiehtovat historialliset romaanit.
– Työnteon oppi on maatalouden perusta, molemmat valaisevat energistä elämänotettaan.
- Jaakko Helminen on teenjuoja, mutta silloin tällöin hän voi nauttia maitokahvin, latten. Matti Kuurila juo ehdottomasti vain yhden kupin kahvia aamupuuron jälkeen, vaikka vaimo tarjoilisi toista kupillista.
Tietoa kirjoittajasta
Sirpa
Sirpa ei jää sanattomaksi missään tilanteessa. Energinen ja liikunnallinen avustajamme lienee Kotsarin lukijoille tuttu jo aiemmilta vuosikymmeniltä.