Pallon perässä, säiden armoilla
Tokaluokkalainen Niklas Korpinurmi ottaa lyhyen vauhdin ja potkaisee pallon kohti maalia. Olkoonkin, ettei maali tässä tapauksessa ole ihan tavallinen futismaali: Humpan juonena on saada peliväline pyörimään pitkin kaarevaa pintaa ja halkomaan ilmaa matalahkon verkon yli. Avainasemassa on vauhti, sellainen sopivan napakka.
– Oon mie joskus jalkapalloa pelannut, koulussakin, Ylämyllyn koulua käyvä Korpinurmi kertoo.
Ylämyllyn Yllätyksen ja Kotiseutu-uutisten järjestämään futisiltaan nuori mies on tullut mumminsa kanssa, olympialaisten seuraamisen lomassa.
Kuten varmasti moni muukin. Paloaukean tekonurmella viilettää useita kymmeniä jalkapalloilijanalkuja, osa paikallisen urheiluseuran edustuspaidassa, osa siviilivaatteissa.
Toimintarasteilla juniorit testaavat pallonkäsittelytaitojaan ja esittelevät pelikentillä messimäisiä maalinteko-otteitaan.
– Jalkapallossa on hienoa se, että tämä on sään armoilla pelattava peli. Lapset oppivat suhtautumaan terveellä tavalla vaihteleviin sääolosuhteisiin, tuumataan kentän laidalla, harmaiden pilvien roikuskellessa taivaalla.
Lähes yhtä hienoa kuin itse jalkapallo on futisillassa pomppulinna. Se kun vetää magneetin lailla puoleensa pikkuväkeä. Vanhempien tehtäväksi jää seurata silmä kovana perillistensä edesottamuksia – kuin futiskentän laitamilla konsanaan.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.