Kartanon kaksi vuosisataa

Liperin vähäisten hovien helmi, Simananniemen kartano, on elänyt vaiherikkaan ja pitkän historian. Päärakennuksen kivijalkaan on kiinnitetty levy, jossa perustamisvuodeksi on kirjattu 1813. Kartanon 200-vuotisjuhlaa vietettiin kutsuvierastapahtumana viime lauantaina.

Kartano on ollut koko ajan saman suvun suvun omistuksessa. Alunpitäen Hällströmin nimi vain suomentui 1930-luvulla Pankakoskeksi.

– Suvun omistuksessa tämä kartano myös pysyy, vakuuttaa Irma Eklund, o.s. Pankakoski.

Peräti 4 500 hehtaaria käsittänyt tila on tiivistynyt kahdessa vuosisadassa noin 15 hehtaarin alueeseen sekä maapalstaan Telmon saaressa. Silti leikattavaa nurmikkoa nykyisten rakennusten ympärillä riittää noin kaksi hehtaaria.

Kartano on juhlavuodeksi kunnostettu kauttaaltaan. Katto on korjattu ja maalattu, julkisivut maalattu, samoin alueen muu rakennuskanta päivitetty.

Useita erillisiä rakennuksia sisältävä alue palvelee lähinnä suvun kesäkäyttöä ja tiloja riittää myös nuoremmalle sukupolvelle. Päärakennuksessa on pinta-alaa lähes 300 neliötä ja tiloja kahdessa kerroksessa.

Nyt Simananniemestä tulee ympärivuotinen asuinpaikka, kun Kai Eklund asettuu sinne talveksi asumaan. Hän on kunnostanut käyttöönsä yhden rakennuksen nykyajan vaatimuksia vastaavaksi.

Häitä ja juhlia

Kartanossa on järjestetty häitä, kartanojuhlia sekä 130 vuotta sitten perustetun Hällströmien sukuseuran kokouksia kymmenen vuoden välein 1882-1982. Rakennusta ei ole virallisesti suojeltu.

Osa kartanon esineistä on peräisin 1800-luvulta. Vintillä on tallessa mm. klavikordi (pianon esiaste) vuodelta 1814. Se on tosin jo soittokelvottomassa kunnossa. Sen sijaan vuodelta 1847 peräisin oleva taffelipiano odottaa virittämistä. Erityisesti suvun tyttäret ovat harrastaneet pianonsoittoa.

Kartanon vahvoista musiikkijuurista kertoo useimmille tuttu Kaunis Karjala, isiemme maa -laulu. Sen tallennus ja sovitus on Hällströmin naisten käsialaa. Marssia soitetaan erityisesti armeijan eri tilaisuuksissa. Kaunis Karjala kaikui tyynelle Kirkkolahdelle yhteislauluna myös kartanon 200-vuotisjuhlassa.

Näyttelijä-ohjaaja Hannu Virolainen oli koostanut ja esitti juhlassa Simananniemen historian kevyenä kronikkana. Juhlassa tanssittiin muun muassa talon rakennusaikaan muodissa ollutta poloneesia ja ruokapöydässä oli lähiluonnon eväitä; lammaspohjaista karjalanpaistia, särkeä, haukea, lohta, sieniä ja salaatteja.

Kuohuviinipulloon oli painettu talon oma etiketti ja juhla alkoi tasan kello 18.13.
Lisää kuvia juhlista ja kartanosta Kotiseutu-uutisten facebook-sivuilla www.facebook.com/KotiseutuUutiset

Simananniemen historia, omistajat ja rakennukset

Liperin Kirkkosalmen rannalla sijaitseva Simananniemen kartano täytti viime lauantaina 200 vuotta. Rakennuksen kivijalkaan on kiinnitetty tästä kertova taulu: ”Uppfördt år 1813 af J.H.”). Simananniemen alueen juuret ulottuvat tätä vielä paljon pitemmälle.

Liperin seurakunta sai ensimmäisen pappinsa v. 1630 ja siitä lähtien se oli Pohjois-Karjalan keskuspaikkana. Asiaan vaikutti myös se että Liperi annettiin v. 1651 vapaaherrakunnaksi Herman Klaunpoika Flemingille, joka kuitenkin menetti vapaaherrakuntansa ja tilat jäivät valtiolle. Tiloja hoitivat pehtoorit ja tällainen valtion virkatalo oli myös Simananniemi 1700-luvun lopulle saakka.

Ylä-Karjalan kihlakunnan virkamiehet asettuivat Liperiin ja Simananniemi oli tuomiokunnan tuomarien asuinpaikka. Tuomari Hougberg oli esim. yksi tilan vuokraajista, hän kuoli v. 1770. Valtio myi Simananiemen v. 1792 ja erinäisten omistusten jälkeen tuomari Henrik Ervast osti Simananniemen 28.1.1812. Hän oli asunut talossa vuodesta 1803 lähtien. Vuonna 1809 hänet kutsuttiin jäseneksi Suomen hallituskonseljiin ja hän hoiti myöhemmin myös Vaasan hovioikeuden varapresidentin tehtäviä, mutta asui kuitenkin pysyvästi molempia virkoja hoitaessaan Simananniemellä.

Simananniemen kartanon (Pohjois-Karjalassa kartanoita kutsuttiin hoveiksi) isäntänä ja tuomiokunnan vt. tuomarina toimi senaattori Ervastin poissaollessa hänen vävynsä Johan Hällström, joka ensin vuokrasi tilan ja sitten lunasti sen muilta perillisiltä v. 1839. Johan Hällströmin toiseksi vanhin poika tuomari Edvard Hällström oli seuraava kartanon isäntä ja hän osti lisää tiloja, muun muassa Siikasalmen tilukset. Suurimmillaan pinta-ala oli 4500 ha.

Edvard Hällstöm ja hänen lapsensa perustivat 2.8.1893 Simananniemi Oy:n, jolle ensiksi mainittu luovutti Simananniemen kaikki tilukset. Vuonna 1903. Simananniemi Oy myi Savon puolella olevat tilukset. Vuonna 1910 myytiin muut tilukset valtiolle lukuunottamatta Simananniemen kantatilaa ja Telmon saaressa olevaa tilaa. Valtio teki ostamilleen tiloille asutussuunnitelman, missä muodostettiin 36 viljelystilaa ja 36 asutustilaa ja ne luovutettiin pääosin paikkakunnan tilattomille.

Edvard Hällströmin jälkeläiset luovuttivat Simananniemen kantatilan ja Telmon tilan vuonna 1918 perikunnan jäsenelle hovioikeuden asessori Ernst Hällströmille (Irman, Kyllikin ja Antin ukki), jonka kuoltua v. 1955 hänen kaksi elossa ollutta poikaansa maanmittausinsinööri Ilmari Pankakoski (vuoteen 1936 Hällström, Irman isä) ja lääninneuvos Kalevi Pankakoski (vuoteen 1936 Hällström, Kyllikin ja Antin isä) perivät tilan. Simananniemen nykyiset omistajat ovat Irma Eklund o.s. Pankakoski ja Kyllikki ja Antti Pankakoski. Simananniemi on siis ollut saman suvun hallussa noin 200 vuotta ja lakimiehillä on suuri rooli talon ja suvun historiassa.

Simananiemen vanhin rakennus oli nykyisen päärakennuksen ja pehtoorin rakennuksen välissä, missä tuomari Hougburg asui 1700-luvulla. Uuden päärakennuksen valmistuttua tämä vanha päärakennus lienee ollut tuomarien apulaisten asunto ja 1800-luvulla ensin meijeri ja sitten meijerikoululaisten asunto. Talo purettiin 1947, kivijalasta on vielä joitain merkkejä maassa. 1700-luvulta on peräisin myös tuparakennus, mikä aikoinaan on ollut savupirtti ja sittemmin lakitupa. Talo on edelleen käytössä Irman tyttären Iran perheellä.

Kartanon tultua senaattori Henrik Ervastin omistukseen rakensi hänen vävynsä Johan Hällström appensa laskuun uuden päärakennuksen v.1813. (Rakennuksen kivijalkaan on hakattu ”Uppfördt år 1813 af J.H.”). Rakennusta laajennettiin v. 1857 lisärakennuksella. Talo on 26 metriä pitkä ja 11 leveä. Päärakennus on jaettu Irman sekä Kyllikin ja Antin kesken puoliksi.

Kartanon navetta rakennettiin v.1810 ja sitä laajennettiin usein aina 100 lehmän tilaksi saakka. Navetta sekä läheinen talli paloivat 1919.

Pehtoorin talo rakennettiin v. 1869 alkuaan meijeri- ja karjakkokoulun oppilaiden asuntolaksi. Talo on nyt Kyllikin ja Antin käytössä.

Muita rakennuksia tilalla ovat isompi tuparakennus (Irman pojan Kain käytössä), kaksi saunaa, aittarakennus (Antin poikien Henrikin, Juhanin ja Martin käytössä), kellari, venevajoja yms. Tuomaalan lahden rannalla olleet työväen rakennukset purettiin jo 1900 luvun alussa.