Penttilän museoalueelle näyttelyvaja

Liperi-Seura rakensi 2000-luvun alussa lisätilaa isommille museokoneilleen ja totesi samalla, että aineistoa riittäisi vaikka maakunnallisen museon tarpeiksi.

– Pitäjämuseoita on ympäri Suomea. Isompi maatalousmuseo on Loimaalla, mutta täällä Itä-Suomessa maatalous on ollut läntiseen Suomeen verrattuna aivan erilaista, Liperi-Seuran puheenjohtaja Esko Jokiniemi kertoo.

Muutama vuosi takaperin yhdistys suunnitteli isoa museokokonaisuutta, jonka piirustukset ovat myös valmiit. Sen toteuttaminen jää kuitenkin tulevaisuuteen miljoonabudjetin takia.

Nykyiselle hankkeelle tulee myös hintaa maansiirtotöiden takia.

– Tämä kylmäksi tehtävä näyttelytila on nyt 450 000 euron hanke ja sen verran on realistista saada rahaa opetusministeriöltä, Elyltä tai viime kädessä Leaderiltä.

Leaderin tuki voi olla vain 150 000 euroa, joten tässä tapauksessa yhdistys joutuisi kaivamaan kaksikolmasosaa rahoista muualta.

Sähköinen mullistus esille

Jokiniemi kuvailee itäisen maatalouden ominaispiirteiksi kaskeamisen ja pienet tilakoot.

– Liperissähän on harvinaisen isoja peltoalueita. Maitotalous on täällä ollut isossa roolissa.

Liperin maatalouspitäjyyttä tuki erityisesti Siikasalmen maatalousoppilaitos, joka on kouluttanut monia liperiläisiä emäntiä ja isäntiä.

Uuteen näyttelyvajaan Jokiniemi toivoo saavansa näkyviin erityisesti maaseudun sähköistymisen sekä maatalousneuvonnan.
– Uudessa hallissa tulee olemaan korkeampi tila isoille koneille ja toisaalta parvi pienempien tavaroiden näyttelylle.

Sähkö mullisti maaseudun 40-luvulla.

– Sen jälkeen navettoihin alkoi ilmestyä lypsykoneita.

Esineistön keräämisessä on ollut mukana Pohjois-Karjalan Sähkö, joka on haalinut sähkölaitteita myös kotitalouden puolelta.

Kylmä halli, lämmin toimisto

Neuvonnan historiassa Martat ovat juuri Liperissä olleet suuressa roolissa, etenkin kun elintarvikkeista on ollut pulaa sodan jälkeen.

– Maatalousneuvojista muistetaan esimerkiksi Viljo Ryynänen.

Liperi-Seuralla on arkistoissaan paljon paperista materiaalia sekä valokuvia. Toisaalta nykyaikaiset toimisto- ja työskentelytilat ovat olleet etsinnässä.

– Uuteen rakennukseen tehdään arkistotilat sekä lämmin tila, jossa yksi henkilö voi työskennellä tietokoneen ääressä.

Pitkän hallin mallisen harjakattoisen rakennuksen etuseinää koristaa pitkät ikkunarivit. Puurakenteisen talon ei kuitenkaan ole edes tarkoitus näyttää vanhalta, sillä kontrasti harmaantuneisiin ja punamultaiseen museorakennuksiin olisi joka tapauksessa selvä.

Rakennus sijoittuu Tuomelan tuvan taakse, nykyiselle pellolle.

Uuden hallin, Tuomelan tuvan, tuulimyllyn ja riihen sisään jää tyhjä piha-alue.

– Siinä olisi mukava järjestää tapahtumia ja teemapäiviä kesäisin, Jokiniemi haaveilee.