Ensimmäinen vuosi isänä elämän onnellisinta aikaa
– Isänpäivänä en kaipaa huomiota itselleni ainakaan ennen kuin Onni ymmärtää jotain asiasta. Mutta Onnin syntymäpäivänä meillä pitää olla täytekakku ja siinä yksi kynttilä, Olavi Makkonen tuumaa vierellään kesken unien herätetty esikoinen ja Karittha-vaimo.
Nyt isänpäivän kynnyksellä hän kokee eläneensä tähänastisista onnellisimman vuoden pienestä Onni Ensiosta ja leppoisasta perhe-elämästä nauttien.
– Kun sain tietää lapsen olevan tulossa, tuntui pelkästään hyvältä. Ei hirvittänyt ja halusin ilman muuta kantaa vastuuni. Olen aina halunnut lapsia, mutta aiemmin elämä ei heitä suonut.
Hän tuumii, ettei vauvan tulo taloon ole tuonut mainittavia yllätyksiä tai ongelmia:
– Olen vuosikymmenten varrella seurannut läheltä niin monien lapsiperheiden elämää, ettei mitään ihmeitä ole vastaan tullut.
Vuoteen 2007 asti Ylämyllyllä yrittäjänä toiminut Olavi arvelee hänen eläkkeellä olonsa olevan hyväksi kaikille osapuolille:
– Olen saanut seurata kaikessa rauhassa Onnin kehitystä päivästä toiseen, synnytyslaitokselta lähtien. Olemme saaneet viettää perheenä kiireetöntä aikaa yhdessä. Poika on ollut koko ajan hyvin rauhallinen ja terve ja on nukkunut yönsä hyvin.
– Olen huomannut, että lapsi osaa vaistota jo yllättävän pienestä pitäen ympärillään olevia tuntoja ja tunnelmia. Ei ole mikään ihme, jos kiireistä ja työntäyteistä vaihetta elävän nuoren perheen lapset ovat levottomia eivätkä rauhoitu öisinkään. Samoin olisi voinut käydä meilläkin vielä yrittäjänä ollessani.
– Kun pikkuinen saa olla terveenä ja kokee ympäristönsä tasapainoiseksi ja turvalliseksi, hän on elämäänsä hyvin tyytyväinen. Toistaiseksi Onnilla on ollut vain yksi korvatulehdus, muuten hän ei ole sairastellut.
– Eikä minua haittaa, jos vaikka joskus yöherätyksiä tuleekin. Poika nukkuu päivällä pari tuntia, silloin ennättää itsekin ottaa univelat takaisin, kun ei tarvitse töitten kanssa pinnistää.
Hoitohommat hoituvat
Olavin vaimo, Pohjois-Thaimaasta kotoisin oleva Karittha, on ollut jo runsaat kaksi kuukautta töissä Liperin kirkonkylällä leipomossa.
Isä ja poika ovat arkisin päivät kahdestaan ja pärjäävät oikein hyvin. Olavilta sujuu yhtä lailla vaippojen vaihto kuin ruoan lämmitys ja syöttäminen tai yhteiset ulkoilureissut.
– Jostain syystä Onni tottelee minua paljon herkemmin kuin äitiään, isä arvioi ensi askeleitaan ottavasta ja kaikesta käden ulottuvilla olevasta kiinnostuneesta esikoisestaan: – Minun ei tarvitse kuin kerran sanoa asiasta ja se tehoaa.
Turvallisuus tärkeintä
Lapselle on isän mielestä tärkeintä, että tämä tuntee olonsa turvalliseksi kaikissa tilanteissa. Sen hän haluaa taata.
– Isona toivon hänen löytävän itselleen hyvän ammatin, se tuo pohjan muulle elämälle. Minusta ei ole kiinni, jos hän haluaa opiskella tai hakeutua käytännön töihin. Ainakin hän joutuu jo alun pitäen oppimaan kolmea kieltä.
Kulttuurieroista ei ristiriitaa
Vaikka Onnin isä on suomalainen ja äiti thaimaalainen, ei lapsen hoidossa tai kasvatuksessa ole toistaiseksi ainakaan ilmennyt minkäänlaisia kulttuurieroista johtuvia erimielisyyksiä. Molempien tavoitteena on pojan paras.
– Karittha ehdotti nimeksi Onnia, sillä sanalla on jokin merkitys hänen äidinkielessäänkin. Minä valitsin sitten toiseksi nimeksi Ension.
Onnilla on Thaimaassa, noin 400 kilometriä Bangkokista pohjoiseen, isovanhemmat ja yksi täti. He eivät ole vielä tavanneet suvun jälkikasvua.
– Ehdotin kyllä Karitthalle, että jos hän haluaa, voimme lähteä siellä käymään. Mutta hän on sitä mieltä, että Onnin pitää kasvaa ensin isommaksi ja ohittaa ikä, jolloin kaikki käteen osuva on saatava työntää suuhun. Sikäläisessä kuumassa ilmastossa elää niin erilainen pöpökanta, ettei se tee hyvää Suomen oloihin tottuneelle pienokaiselle.
Jatkossakin Suomi on perheen kotimaa, Thaimaa vierailujen kohde.
Tietoa kirjoittajasta
