Tutkijat huolissaan emokalojen vähyydestä

Saimaan järvilohikannan säilymiseksi on emokalat syytä jättää järveen. Tänä syksynä emokaloja nousi Pielisjokeen poikkeuksellisen vähän.i

– Tänä kesänä vuoden kuluttua kudulle nousevia, 2-4 kiloisia järvilohia oli todella runsaasti Paasivedellä. Niitä nousi sekä verkoilla että uistimilla. Muilta Liperiä ympäröiviltä vesiltä lohta saatiin harvakseltaan, Liperin Urheilukalastajien puheenjohtaja Juha Kosonen kerrtoo.

Hän arvelee Paasiveden suorastaan ylirunsaan lohikannan esiintymisen syyksi kuuman kesän:

– Paasivesi on selvästi muita järviä syvempi. Sen syvänteissä vesi pysyi kohtalaisen viileänä kovillakin helteillä toisin kuin muissa järvissä. Ainoastaan Savonselän Hietasaaren ja Leppälahden suunnalla on lähes yhtä syvää ja sielläkin kaloja liikkui muita alueita enemmän.

Lohikannan turvaamiseksi Kosonen kuuluttaa kalastajien moraalin perään. Kalatalouskeskus järjesti kesällä verkkojen tarkastuksen. Sen seurauksena takavarikoitiin Liperin ja Rääkkylän vesiltä lukuisia liian tiheäsilmäisiä verkkoja.

– Saaliskalojen koko on parantunut selvästi sen jälkeen, kun yli kolmimetrisissä vesissä verkkojen pienimmäksi silmäkooksi hyväksyttiin 56 millimetriä ja saaliskaloiksi kelpuutettavien lohien alamitaksi 60 senttiä. Kaikki eivät päätöstä kunnioita, sillä takavarikkoon meni yllättävän paljon tiheäsilmäisiä verkkoja.

Tutkijat ovat tuoneet jo julki mahdollisuuden järvilohen rauhoittamisesta kaikelta kalastukselta heinäkuun alusta syyskuun loppuun saakka Suur-Saimaalta Joensuuhun asti, mikäli emokalakato jatkuu vielä lähivuosina. Parempana vaihtoehtona he pitävät sitä, että kalastajat vapaaehtoisesti välttäisivät suurikokoisten järvilohien ottamista saaliiksi.

Kosonen pitää hyvänä Ruotsin mallin käyttöön ottoa täälläkin: emokalat saavat pitää rasvaevänsä, mutta pyydyskaloiksi tarkoitetuilta ne poistetaan.

– Rasvaevättömät on niin helppo tunnistaa, ettei erehtymisen vaaraa ole. Silloin emokalan pyytäminen on tahallinen teko.

Lähijärvissä liikkuu nyt muutenkin merkittyjä kaloja, etenkin taimenia. Niiden selkään on kiinnitetty merkki, josta löytyvät tiedot, minne merkki pitää lähettää.

– Jos sellaisen kalan saa, merkin palauttaminen on todella tärkeää, että kalojen liikkeistä saadaan oikeaa tietoa. Lähetystiedot on kirjoitettu varsin pienellä präntillä merkkiin, jos siitä niitä ei näe, niin palautusosoitteen voi kysyä vaikka minulta, Juha Kosonen lupaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *