Uuden kokeilua – mitä on pukuilu?

Beata Hirvonen, Minna Kuivalainen ja Elina Ruuska ovat hurahtaneet pukuiluun.

Harrastaa voi pukeutumalla esimerkiksi sarjakuva- tai elokuvahahmoksi.
Eläytyminen on osa hauskanpitoa, ja se tuo eloa asuun. Kokemus on parhaimmillaan ikimuistoinen.
Pukuilu ei ole aivan uusi juttu, sillä sitä on jo vuosia harrastettu myös Suomessa. Ulkomailla on sonnustauduttu suosikkihahmojen vetimiin jo vuosikymmeniä. Suomessa on pukuiltu pitkälti toistakymmentä vuotta.

Tytöt ovat harrastuksen parissa viettäneet aikaa vasta pari kesää.
– Itse aloitin vasta viime keväänä, kertoo Elina. Minna ja Beata ovat harrastaneet hieman kauemmin.


Mangan ja animen hahmoja

Suosikkihahmon esittäminen on lähtöisin Amerikasta, mutta sittemmin japanilainen versio on ottanut maailmalla vallan.
Länsimaalainen pukuilu perustuu useimmiten tieteisfiktiolle ja historialliselle fantasialle. Japanilaisessa tyylissä pukeudutaan mangan, eli japanilaisen sarjakuvan, animen, piirroselokuvien ja – sarjojen sekä pelien hahmoiksi. Hahmot voivat olla myös julkisuuden henkilöitä.

Elinan ja hänen ystäviensä tyyli on japanilainen. He ammentavat ideansa mangasta ja animesta.
– Monet pukuilun harrastajat tekevät usein muitakin asioita Japaniin ja sen kulttuuriin liittyen: toiset opiskelevat kieltä, jotkut piirtävät sarjakuvia tai ovat kiinnostuneita ruoanlaitosta.

Suosituinta pukuiluharrastaminen on Japanissa, mutta jalansijaa on tullut ympäri maailmaa.
Suomeen japanilainen kulttuuri on vyörynyt viime vuosien aikana huimaa vauhtia, ja se kasvattaa suosiotaan jatkuvasti.
– Harrastuksesta saimme tietää ystäviltämme sekä netistä.

Internet on pullollaan kuvia ja kotisivuja aiheesta, joihin kiinnostuneet voivat tutustua.
– Harrastusta aloittaessa ei ole paineita, tämähän on hauskanpitoa, tytöt painottavat.
Heidän mielestään ei myöskään kannata pyrkiä täydellisyyteen tai pelätä uutta, muuten harrastamisesta menee maku.

Neuvoja ja kannustuksen sanoja

Pukuiluharrastajat tapaavat toisiaan coneissa. Tapahtumissa ihmiset näkevät ystäviään, ottavat valokuvia toisistaan ja esittelevät töitään. Usein tarjolla on myös työpajoja, eri peliyhtiöiden ja asustevalmistajien esittelypisteitä sekä luentoja.

– Aina mahtuu mukaan hauskaa porukkaa, Elina kannustaa.
Coneja on tytöillä takana vaihteleva määrä, mutta monissa on käyty.
– Parasta on, kun saa tavata ystäviä. Useimpiin heistä on tutustuttu aiemmissa tapaamisissa pukuilun yhteydessä.

Asujen teko on myös heille yhtä tärkeää kuin niiden esittely.
Melkein kaikissa coneissa on myös pukukilpailuja, joissakin niistä puvun työstön lisäksi tuomarit arvioivat esitetyn hahmon eleiden ja käytöksen omaksumista. Kilpailun voittoon tarvitaan siis myös näyttelijän kykyjä, vaikka puvulla suuri osa arvioinnissa onkin.
Kilpailuissa on edellytyksenä, että puvut on tehty itse.
Useimmiten puvut on tehty omin käsin, ja niitä kannetaan ylpeinä.

– Jos ei halua tehdä pukuaan itse, saa monenlaisia kokonaisuuksia ja asusteita ostettua tai tilattua netistä. Joitain asusteita ei edes ole mahdollisuuksia tehdä kotona, Minna lisää.
Elina on saanut oman pukunsa kaveriltaan, ja myös kirjoittajaa kannustettiin kokeilemaan sitä. Puvun päälle laitettuaan huomaa heti, että ei olekaan enää oma itsensä, vaan on helppo tekeytyä joksikuksi muuksi.

Suomessa coneja järjestetään enimmäkseen kesäisin, mutta joskus myös keväällä tai syksyllä.
Harrastajille kesä on kiireistä aikaa, mutta tytöt suuntaavat katseensa vuoden viimeiseen, lokakuussa pidettävään coniin, joka ottaa paikkansa Kuopiossa.
– Vanhemmat suhtautuvat harrastukseen myönteisesti, paikalle tullut Elinan äiti, Tarja Ruuska, kertoo hymyillen.

Nuoret hakevat identiteettiään, ja haluavat kokeilla uutta. Ehkä juuri siksi pukuilu on niin suosittua nuorten keskuudessa.
Suurin osa pukuilun harrastajista on nuoria, alle kolmikymppisiä, mutta harrastus ei katso ikää eikä sukupuoltakaan. Tytöt toivovat yksissä tuumin mahdollisimman monia mukaan harrastuksen pariin.

Vastaa