Satavuotias Veikko Pulkkinen on vanhin liperiläinen

Veikko Pulkkinen ajoi vuoden -76 punaista Kadettiaan aina 94-vuotiaaksi saakka. Ajokortistaan hän luopui omasta tahdostaan ja museorekisteröityä Opelia ajaa nykyisin vävypoika./p>

– Täällä on niin lämmin, hän muistaa mainita useaan otteeseen. Kotonaan hän hoiti viimeiseen asti itse puilla lämmittämisen.

– Veikkoa ei aina nukuttanut yöllä, joten hän lähti kärräämään kottikärryillä puita kahdenkin aikaan yöllä, kertovat kahta puolta kotipaikan naapureina edelleen asuvat poika Pauli ja vävy.

Toinen Hoivakodissa Veikkoa erityisesti miellyttävä asia on ikkunasta näkyvä maisema.

– Miten suoria puita!

Veikon kunto on ollut koko iän mitä mainioin. Punaisesta kadetistaan ja ajokortistaan hän luopui omasta tahdostaan 94-vuotiaana. Sairaudet ovat jääneet väliin, eikä terveyttä ole koeteltu kuin yhdessä miinaan ajossa Lapin sodassa vuonna 1944.

– Kyllä se oli kova räjähdys, hän muistaa kuorma-auton takarenkaan alta kuuluneen paukun.

Lääkkeiden määrää tiedusteltaessa, Veikolta saa selvän vastauksen.

– Ei, ei, ei!

Koti Kirkkosalmella

Veikko Pulkkinen syntyi Liperin Salokylälle 28.10.1909. Armeija vei hänet Terijoelle 30-luvulla, meijerityöt lämmittäjänä ja koneenhoitajana Juvalle.
Juvalla hän tapasi puolisonsa Sylvi Vesalaisen rakkaan harrastuksen hiihdon parissa. Aviopari piipahti Outokummussa, josta he muuttivat Liperiin Kirkkosalmen rantaan 1937. Pian syntyi vanhin lapsista Pauli.

Talvisota meni naapurissa meijerillä koneenhoitajana. Hän tarinoi mielellään matkastaan Joensuusta junalla ja härkävaunuilla Lappeenrantaan Viipurin menettämisen aikaan. Lapin sodassa hän oli autonkuljettajana.

Sota-aikana ja sen jälkeen syntyneistä tyttäristä Eila asuu nykyisin kaukana, mutta Seijan perhe sen sijaan edelleen kotipaikan naapurissa.

Meijerivuosiltaan Liperissä Veikko kertoo koivuhalkojen pilkkomisvinkin. Suuriin, pyöreisiin halkoihin hän kaiversi pienen reiän, ja laittoi siihen pätkän dynamiittia. Johan halkesi!

Liperiläiset tunsivat Pulkkisen veljekset korjaamostaan. Korjaamotoiminnan loppumisen jälkeen 1956 Veikko osti kuorma-auton, jonka lisäksi hän hoiti maanviljelystä ja lypsykarjaa. Kuorma-autoilijan jalanjäljillä jatkoi eläkeikään myös Pauli-poika.

– Isä on ollut myös rakentamassa Jyrin ruokalaa. Tuonut hiekkaa ja lapioinut sitä, Pauli kertoo.

Rakentaminen on siis myös kuulunut Veikon elämään, joten erityistä ohjelmaa hänelle oli seurata Hoivakodin laajennuksen valmistumista viime talvena.
Liperin sydäntautiyhdistyksen toiminnassa mukanaolosta hän sai ansiomerkin 82-vuotiaana.

Avioliitto Sylvin kanssa kesti lähes 70 vuotta, kunnes kumppani nukkui pois kolme vuotta sitten. Veikko jäi silloin hoitamaan kotiaan yksin.

– Liikkumisen huonontuminen toi hänet hoivakotiin. Sanojen löytäminen on vaikeutunut vasta viimeisen vuoden aikana, perhe kertoo.

Lapsenlapsia Veikolle on syntynyt neljä, heille lapsia niin ikään neljä. Viidennessä polvessa on jo yksi jälkeläinen.

Pitkän iän salaisuutta Veikko ei tiedä. Hiihdon lisäksi puutarhanhoito vaimon kanssa piti hänet hyvässä kunnossa.

– Minä olen tehnyt aina kovasti töitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *