Ellin kellokorttiin tulevat perjantaina viimeiset leimat
– Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole. Tästä eteenpäin elän vain päivän kerrallaan, Elli Kröger lupaa.
– Ihan kaikki on näinä vuosikymmeninä muuttunut täydellisesti, Elli tuumaa: – Ennen kaikki tehtiin käsin. Työnhakijat täyttivät itse työnhakukorttinsa, joihin merkittiin työttömyyspäivät päivittäin samoin kuin ilmoittautumiset. Heidän piti käydä henkilökohtaisesti ilmoittautumassa toimistossa joko kahden tai neljän viikon välein päivärahan maksajasta riippuen.
Nyt useimmat asiat pystyy hoitamaan työ- ja elinkeinotoimiston internet-sivujen kautta suoraan kotoa.
– Kyllä kai minä olen tässä hommassa viihtynyt, sillä koko aikana olen ollut yhteensä kuukauden verran sairaslomilla, Elli naurahtaa: – Asiakkaat ja yhteistyökumppanit ovat olleet mukavia, samoin työtoverit. Myönteisellä asenteella maailma ympärillä näyttää aina paremmalta kuin jatkuvalla pienellä narinalla…
– Tulin toimistovirkailijaksi Hannu Haapalaisen työpariksi Liperin työvoimatoimistoon helmikuussa 1980. Toimisto sijaitsi silloin vanhalla kunnantalolla talonmiehen toimiston kanssa samoissa tiloissa ja sivutoimipiste Viinijärvellä. Se lakkautettiin 1980-luvun puolivälissä.
Vuosien varrella Ellin nimike vaihtui ensin työvoimaneuvojaksi ja sitten johtavaksi työvoimaneuvojaksi. Työtovereita on ollut enimmillään kolme. Ellin lähdettyä Liperiin jää kaksi työvoimaneuvojaa Anu Huotari ja Hannu Sorjonen. Kiire- ja loma-aikojen apua on luvassa tarvittaessa Joensuun toimistosta, jonka alaisuuteen Liperin itsenäisyys päättyi syksyllä 1996.
Toimisto siirtyi kunnantalolta nykyiseen paikkaan linja-autoaseman kiinteistön yläkertaan heti talon valmistuttua 1981. Nimi muuttui runsas vuosi sitten työvoimatoimistosta työ- ja elinkeinotoimistoksi.
– Pitkään piti kielen päällä pyöritellä, että mitä tuohon puhelimeen täytyikään vastata. Välillä hätäpäin sanoin vaan oman nimeni, ennen kuin uusi nimike upposi alitajuntaan.
Myös työvoimaneuvojien tehtäväkenttä on laajentunut ilmoittautumisten vastaanottamisesta ja työpaikan etsinnästä koulutukseen ohjaamiseen ja toimiston palvelujen aktiiviin tiedottamiseen työnantajille. Elli työtovereineen on kiertänyt likimain jokaisessa liperiläisyrityksessä kertomassa, mitä heidän työnantajansa voi yrityksille tarjota.
Tyypillinen työpäivä aina erilainen
– Se tässä työssä on ollut mukavaa, ettei koskaan ole kohdalle osunut kahta samanlaista päivää. Vaikka kuinka teet itsellesi päivän ohjelman, joka pohjaa paljolti asiakkaiden aikavarauksiin, niin illalla saat huomata, ettei se toteutunut lainkaan niin kuin aamulla oletit.
– Työ on asiakaspalvelua ja palvelujemme markkinointia. Mutta kun asiakkaita on 17-vuotiaista 64-vuotiaisiin kaikilta elämän alueilta sekä työnantajia, on jokaiseen osattava asennoitua omalla tavallaan. On kyettävä ymmärtämään kunkin elämäntilanne.
Aiemmin työ oli pääosin työttömien tilanteen kirjaamista. Nyt jokaisen työttömäksi joutuneen kanssa laaditaan suunnitelma, luodaan polku, miten tilanteessa edetään.
– On paljon tuloksellisempaa, kun asiakas itsekin miettii, miten eteenpäin jatketaan. Eri toimijoiden yhteistyötä on tiivistetty niin, että työvoimaneuvojan luona käydään kolmikantaneuvotteluja, joihin osallistuu hänen ja asiakkaan lisäksi myös työnantaja.
– Työllistymisessä ei iällä ole suurta merkitystä. Enemmän painaa oma motivaatio ja hyvä ammatillinen koulutus sekä se, ettei työttömyysjakso ole venähtänyt kovin pitkäksi.
Parhaat työllistymismahdollisuudet on nyt sosiaali-, terveys- ja palvelualoilla. Laman lievennyttyä Elli uskoo metalli- ja rakennuspuolella riittävän myös kysyntää työntekijöistä, joten niillekin kouluttautuminen nyt kannattaa.
Eniten häntä surettaa peruskoulun jälkeen kotiin vuosikausiksi pyörimään jääneiden nuorien tulevaisuus – ilman ammattikoulutusta heitä uhkaa pysyvä syrjäytyminen työmarkkinoilta. Tällä hetkellä Liperissä on 66 alle 25-vuotiasta nuorta työttömänä.
Asiointi ei ole enää häpeä
Ihmisten asenne työvoima- tai työ- ja elinkeinotoimistoa kohtaan on vuosikymmenten varrella muuttunut valtavasti. Nyt siellä poiketaan kuin missä hyvänsä palvelupisteessä.
– Aikaisemmin monet kokivat jotenkin häpeälliseksi, jos joutuivat meidän kanssamme asioimaan. Joku halusi tulla käymään jo tuntia ennen toimiston avautumista, ettei kukaan näkisi, mistä hän on tulossa. Tai sitten sovittiin tapaaminen toimiston ulkopuolelle ja mentiin sisälle ”tuttujen kesken” yhdessä, Elli muistelee.
Myös asiakaskunnan sukupuolijakauma on ajan myötä muuttunut:
– Alkuaikoina suurin osa asiakkaista oli miehiä. Silloin työikäiset naiset hoitivat yleensä lapsia ja kotia.
Kun naisten työskentely kodin ulkopuolella lisääntyi, se näkyi myös työvoimatilastoissa.
Nykyään asiakaskunnassa näkyy Liperin kansainvälistyminen.
– Täällä asuu vakinaisesti väkeä jo uskomattoman monesta maasta. Heillä on oikeus käyttää palvelujamme äidinkielellään. Hankimme paikalle tarvittaessa tulkin. Koska kielitaito on edellytys työllistymiselle, heidät ohjataan ensimmäiseksi kauttamme suomenkielen kursseille.
Paljon puhuttu lama on lisännyt taas toimiston asiakaskuntaa. Nyt liperiläisiä on työttöminä jo yli 600, kun vuosi takaperin määrä oli 400 tietämissä.
Uudelleen sijoitettu keskusrouva
Työvoimatoimisto ei ollut Elli Krögerin ensimmäinen työpaikka, vaan hän päätyi sinne valtion vakanssilta uudelleen sijoitettuna, kun Liperin puhelinkeskus automatisoitiin.
Ennen 1980-lukua Liperin puhelinkeskus kunnanviraston yläkerrassa toimi vielä käsivälitteisenä ja Elli oli yksi kolmivuorotyötä tehneistä keskusneideistä ja -rouvista.
– Kun piti soittaa jonnekin, soitettiin vain keskukseen ja pyydettiin yhdistämään numeroon se ja se. Liperin kirkonkylässä puhelinnumerot alkoivat kakkosesta ja jokaisella kylällä oli oma keskuksensa ja numerointinsa.
Esimerkiksi Kotiseutu-uutisten konttorin numero oli Liperi 201, toimituksessa vastattiin numeroon 294.
– Vielä vuosikaudet keskuksessa lopetettuani ajattelin automaattisesti vastaantulleita kyläläisiä numeroina, Elli tunnustaa.
Vastaan käveli viitonen tai kenties 125, mutta nyt numerot ovat jo tyystin unohtuneet ja vaihtuneet nimiksi…
Tietoa kirjoittajasta
