Seiväsheinää sadekaan ei pilaa

Eine Laatikaisen (etualalla) ja Pirkko Piipposen yhteinen seiväs täyttyy ripeästi.

– Hevosille pitää olla kunnon heinät, perustelee Eine Laatikainen, kun tilan heinämailla häärii pyöröpaalaimen sijaan työväkeä hankoineen ja haravineen. Heinien seivästys on kuulunut Pollelan tilan kesäohjelmaan viimeiset kolme vuotta ja työ on tehty perinteisesti talkoovoimin.

Heinäpoudat vielä pitämättä

– En tiedä vannovatko kaikki saman asian nimiin, mutta me ollaan isännän kanssa niin vanhoillisia, että pidetään seiväsheinää kaiken parhaana, kaksi ravihevosta omistava Eine Laatikainen toteaa. Eine ja hänen puolisonsa Keijo Kinnunen ovat molemmat päässeet heinätöiden makuun jo lapsina.

– Penskana oltiin ladossa polkemassa, pää verissä, kun revittiin aina itsemme pärekatossa tököttäviin nauloihin. Kun kasvoin, niin pääsin seivästämään. Lopulta tämä seipään pystytys lankesi minulle, Keijo kertoo kangella reikää vääntäessään.

Einen ja Keijon vuokramailla on heinätettävää alaa muutama hehtaari. Edellispäivänä niitetyt heinät saavat tuulettua seipäillä pari viikkoa, minkä jälkeen ne paalataan pienpaaleihin. Näin pellolta saadaan satoa talteen, vaikka kesä näyttäisikin nurjan puolensa.

Kunnon heinäpoutia ei ole Liperissä tänä kesänä liiemmin pidellyt.

– Eilen satoi niiton jälkeen ja iltapäiväksi on taas luvassa sadetta, Eine tietää.
Pollelan pelloille on ollut helppoa saada työväkeä. Seivästystalkoot ovat keilailua harrastavien Keijon ja Einen seuratovereilleen järjestämä hilpeä kesätapahtuma.

– Tehdään heinää, syödään, pieksetään suuta ja saunotaan, Eine nauraa. Kaupunkilaiseltakin seivästys sujuu, kunhan siihen saa hyvät ohjeet ja oikean tuntuman.

– Nyt osaa jo katsoa, ettei seiväs mene toislaitaiseksi. Hankalinta on kun tuulenpuuska tulee, silloin meinaa lentää heinähangollisen kanssa selälleen, kolmatta kesää seivästyspuuhissa viihtyvä Hilkka Rakka sanoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *