Alle sata yli 500 päivän työtöntä

Koneet laulavat Liperin teknisen toimen puutyöverstaassa. Verstasta on käytetty helmikuusta saakka kuntouttavaan työtoimintaan. Nikkaroijat ovat pitkäaikaistyöttömiä.

– Erilaisilla kursseilla on tullut käytyä. Viime kesänä olin museolla heinänteossa, kertoo aitaelementtejä rakentava 47-vuotias Heikki Laukkanen, joka on ollut pätkätyöläinen koko ikänsä.

Laukkanen on osallistunut kunnan järjestämään kuntouttavaan työtoimintaan kolmisen kuukautta. Hän saa päivässä 24,51 euroa työmarkkinatukea. Lisäksi joka päivä napsahtaa kahdeksan euron veroton kulukorvaus.

– Meillä on puutyöpajalla 15 miestä kuntouttavassa työtoiminnassa. Se tietää kunnalle 3 657 euron säästöä joka kuukausi, kertoo vuoden vaihteessa vakinaiseksi työnsuunnittelijaksi palkattu Heikki Soininen.

Vuoden 2006 alussa astunut työmarkkinatukiuudistus toi kunnille kalliin velvoitteen. Kuntien maksettavaksi määrättiin puolet yli 500 päivää työttöminä olleiden työttömyysaikaisesta työmarkkinatuesta. Tarkoituksena oli patistaa kuntia tehokkaampaan työllisyyden hoitoon.

Ensimmäiset Kansaneläkelaitosten lähettämät laskut olivat jättimäisiä.

– Tammikuuta 2006 koskeva lasku oli suuruudeltaan 51 000 euroa. Nykyisin kuukausittainen lasku vaihtelee 20 000 ja 30 000 euron välillä. Esimerkiksi huhtikuun lasku oli pyöreästi 22 000 euroa, Soininen kertoo.

– Eli vuoden 2006 alussa meillä oli yli 200 pitkäaikaistyötöntä, kun viime huhtikuussa heitä oli 96.

Oikeisiin töihin vaikea päästä

Liperin työllisyystilanne on maakunnan paras. Työttömyysprosentti oli viime kuussa 8,4.

Niin sanotusti kelkasta pudonneiden työllistäminen ei ole helppoa. Soinisen mukaan kuntouttava työtoiminta on ollut tärkein tekijä, kun pitkäaikaistyöttömien määrää on vedetty alaspäin. Tällä hetkellä kuntouttavassa työtoiminnassa on 25 henkilöä.

– Työnantajina voivat olla kunta, seurakunnat, yhdistykset ja valtio. Työsopimuksen kesto on minimissään kolme kuukautta.

Muita tapoja ovat mm. työharjoittelu ja työelämävalmennus. Silloin sopimuksia väännetään yritysten kanssa.

– Paikalliset yritykset ja SPR.n osastot ovat olleet hyviä yhteistyökumppaneita. Työsuhteet ovat kestäneet puolesta vuodesta kahteen vuoteen, Soininen kertoo.

Toistaiseksi harjoitteluista ja valmennuksista on kehkeytynyt vain muutama ”oikea” työpaikka.

Toimettomuus tekee araksi

Soininen aloitti määräaikaisena työnsuunnittelijana samaan aikaan kun työmarkkinatukiuudistus tuli voimaan.

– Liperihän oli uranuurtaja, kun reagoi muutokseen palkkaamalla työnsuunnittelijan. Eno on puolestaan uranuurtaja työpajatoiminnassa, mutta perästä tullaan, hän sanoo.

Hänen mukaansa monet pitkäaikaistyöttömät ovat tulleet aroiksi. Suurimmalla osalla ei ole ammatillista koulutusta eikä kovin paljon työkokemustakaan.

– Minun yhtenä tehtävänä on olla henkisenä tukena. Monesti joudun hakemaan asiakkaan työhaastatteluun ja olemaan puhemiehenäkin.

– Tämä puutyöpaja on tosi tärkeä vaikeasti työllistettävien aktivoija. Tarkoitushan on saada asiakkaiden elämään myös virikettä, rytmiä ja aikatauluja.

Jos pitkäaikaistyötön kieltäytyy kunnan tarjoamista työllisyystoimenpiteistä, työvoimatoimisto ottaa hänet tarkempaan syyniin. Pahimmassa tapauksessa voi pudota toimeentulotuelle.

Linnunpöntöstä keinuhevoseen

Palataan vielä puutyöpajalle. Sitä vetää kiviseppämestari Matti Leminen.

Pajalla korjaillaan kunnan omaisuutta ja tehdään tilaustöitä yksityisille asiakkaille. Lisäksi ohjelmassa on erilaisia omia tuotteita, joita Leminen on suunnitellut. Muun muassa linnunpönttöjä, kenkätelineitä ja puuhevosia valmistuu myytäväksi asti.

– Mielenkiintoinen homma tämä on. Jokaiseen mieheen on suhtauduttava eri tavalla. Toisilla on motivaatiota enemmän, toisilla vähemmän. On vain hyvä, että on paikka, jonne he pääsevät tulemaan, Leminen sanoo.