Vaatimaton elokuva-alan ammattilainen

Jukka Lampinen oli yksi neljästä työryhmän jäsenestä, joka sai Jussi-palkinnon lyhytelokuvasta Kivimies.

Ryhmään kuulunut leikkaaja Juho Gartz muistaa hyvin illan, jolloin hän nousi vastaanottamaan palkintoa Lampisen, Sauli Rantamäen ja Martti Utriaisen kanssa vuonna 1966 ravintola Vaakunassa Helsingissä.

– Me muut olimme vanhempia elokuvan tekijöitä, joilla ei ollut vastaavaa koulutusta kuin Lampisella. Hän kävi silloin opistopohjaisen koulun, joka muuttui sitten taideteolliseksi korkeakouluksi. Muistan Jukan kovan luokan ammattilaisena, vantaalainen Juho Gartz sanoo.

Elokuvamaailma kuuluu Jukka Lampisen menneisyyteen, josta hänelle on jäänyt paljon hienoja muistoja. Hän on saanut työskennellä esimerkiksi sellaisen ohjaajasuuruuden kuin Mikko Niskasen kanssa.

Toisen polven helsinkiläisenä Jukka Lampinen nautti työvuosien ajan olostaan pääkaupungissa. Hän halusi kuitenkin jotain uutta asuinympäristöönsä työkiireiden hellitettyä ja muutti Sylvi Lampisen kanssa eläkepäiviksi Rääkkylän Oravisaloon.

Saavutuksista ei puhuta

Jukka ja Sylvi Lampinen tapasivat mainostelevisiolle tehdyn Kätkäläinen-elokuvan kuvauksissa vajaat 30 vuotta sitten Lieksassa. He löysivät sattuman kautta oivan kodin vanhasta Vannilan koulusta, joka tunnetaan nykyisin paremmin Koiton Talona.

– Täällä on ollut hienoa asua. Kun astuu ovesta ulos, on jo luonnossa. Harrastusmahdollisuudet ovat hyviä, kun on tutustunut paikkakunnan mahdollisuuksiin, Jukka Lampinen näkee Oravisalossa.

Elokuvien ja tv-sarjojen teko on avartanut konkreettisesti Jukka Lampisen maailmaa. Suomen notkot hyvin tunteva kuvaaja pääsi työmatkoillaan myös ulkomaille, esimerkiksi Keniaan ja Ranskaan.

Juho Gartz tietää, että hänen entinen työkaverinsa ei juuri omista saavutuksistaan halua puhua.

– Hän oli aina tosi vaatimaton. Jukalla olisi ollut mahdollisuus olla tekemässä pitkiä elokuvia vieläkin enemmän, jos hän olisi halunnut. Mainoselokuvien puolella Jukan voi sanoa olleen aikansa tähtiä, Gartz arvioi.

Jukka Lampinen on kuvaamisen lisäksi käsikirjoittanut, ohjannut ja leikannut elokuvia. Hän on myös astunut kameran toiselle puolelle ja näytellyt eri rooleissa.

Ammattitaito motivoi muitakin

Lampinen astui Riäkkyteatterin voimiin pian Rääkkylään muuttonsa jälkeen neljä vuotta sitten.

Teatteriharrastajien joukossa Jukka Lampinen on tutustunut uusiin haasteisiin, jotka eroavat osin vahvastikin elokuvien tekemisestä. Lampisen käden jälki näkyy Riäkkyteatterin tulevassa ensi-illassa.

– Meillä on 12. päivä huhtikuuta seuraava ensi-ilta, jolloin esitämme Marja-Kaarina Mykkäsen sovittaman näytelmän Don Quijotesta. Jukka Lampinen hoitaa valaistusta ja lavastusta. Jukka on sopeutunut tosi hyvin ryhmään, Tellervo Halonen Riäkkyteatterista kehuu.

– Jukka motivoi visuaalisella ammattitaidollaan myös muita eteenpäin.

Paikallisdemokratian käsitettä ei tunneta

Jukka Lampinen viettää aktiivisia eläkeläisen päiviä Oravisalossa. Hän on aloittanut venäjän kielen alkeiden opiskelemisen ja käy säännöllisesti käsityökerhossa.

– Venäjän kielen osalta aakkoset alkavat vasta sujua. Perjantaisin on latinobic-tunti, mutta se menee kannaltani päällekkäin Riäkkyteatterin harjoitusten kanssa.

Kesäisin kuvausalan ammattilainen hakee visuaalisia nautintoja puutarhan hoidosta. Lampinen on iloinen, että Koiton Talossa riittää kaiken ikäisten ääniä. Lampinen mainitsee samassa yhteydessä lapsille suunnatun 4H-kerhon ja paikallisen marttayhdistyksen toiminnan Oravisalossa.

Jonkin verran häntä mietityttää Rääkkylän tulevaisuus, jota varjostaa kustannussäästöjen hakeminen vähän kaikista kuntalaisten nykyisistä palveluista.

– Paikallisdemokratian käsitettä täällä ei oikein tunneta. Se on toiminut hyvin, kun sitä on kokeiltu esimerkiksi Tukholmassa Ruotsissa. Tuntuisi siltä, että paikallinen väestö tietäisi parhaiten miten rahoja käytetään.