Kotona leivottua ruisleipää

Liperissä on suuri vaara joutua ruisleipäkoukkuun. Vanhan leipäpitäjän maineessa olevaan kuntaan on pesiytynyt kotileipureita, joiden tuotteita ilman on herkuttelijan vaikea pärjätä. Jos jonkun kotileipomon rukiisille on huulensa antanut, se on vienyt kyllä koko kielen. Masaseutupitäjissä ruisleivän teko on ollut iät ja ajat talon tapa, ja taito on onneksi siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Leipäpitäjän manttelia on maailman modernisoituessa pyritty karistelemaan pois, ja kuntamarkkinoinnille on haettu otsikoita ja aiheita viljapeltojen vierestä. Leipäpäivä on pitäjässä sentään säilynyt – tosin muotoaan, paikkaansa ja järjestämisaikaansa muuttaneena. Tämän syksyn kokemusten perusteella tapahtuma on hyvässä nosteessa.

Jokaisella on oma ruisleipämakunsa, omat mielileipurinsa ja omat mielipiteensä. Nyt erityisesti maan business-väelle suunnatussa Kauppalehti-optiossa on liperiläinen leipä saanut merkittävää tunnustusta. Vain oma arvonta kahden oman leivän välillä, vei roukalahtelaiselta Mervi Turuselta voiton.

Sillä leivällä, jonka Mervi kilpailuun ilmoitti, tuli arvostetun raadin ratkaisussa hienosti testin toinen sija. Maistiaisiksi samassa paketissa lähetetty tuliaisleipä kirvoitti tuomariston muodostaneet Ruisveljet suurimpiin aplodeihin.

Jo leivän saaminen tällaisen raadin arvosteltavaksi, on saavutus sinänsä. Nyt koetun kaltainen menestyminen on harvinainen tunnustus koko itäsuomalaiselle leipäkulttuurille. Ammattilaisten arvion perusteella myös Rääkkylässä osataan makoisan leivän teko.

Raatia pitää ruokkia liperiläisillä ja rääkkyläläisillä leivillä myös jatkossa. Nyt on saatu pää auki ja kiinnostus itäsuomalaista osaamista kohtaan on herkistynyt.

Vaikka kotona leivotun ruisleivän saaminen tuottaa joskus Liperissäkin vaikeuksia, on myönteistä se, että Mervi Turusen kaltaisia leipä- ja piirakkaperinteen vaalijoita on paikkakunnalla useita, ehkäpä kymmeniä. Silloin, kun koolla on paljon väkeä, ei uunikapasiteetti kerta kaikkiaan riitä takaamaan kaikille halukkaille kotileipää kainaloon.

Kun hankkeet ovat nykyään muotia, voisi hyvällä mallilla olevaan Liperin leipäpäivään nivoa vielä nykyistä enemmän paikallista leipäperinnettä ja kehittää kotileivonnan edellytyksiä järjestelmällisesti. Hankerahoja on varmasti käytetty paljon vähäisempiin kohteisiin.

Pirkko Hyvärinen ja Riitta Tiihonen kumppaneineen ovat tehneet erinomaista työtä leivällisen pöydän ympärillä Liperissä. Jos jotain laajemmalle ulottuvaa halutaan, osaavia tekijöitä on omalla paikkakunnalla kotileipurien selkänojaksi.

On terveellistä yllyttää: syökää leipää, syökää ruisleipää! Sitä ei uskalla sanoa (vaikka mieli tekisikin), että syökää kotona leivottua ruisleipää. Nimittäin, jos lukijat tarttuvat kehotukseen, ja ryntäävät kotileipäjonoon, sitä saattaa itse jäädä ilman viikottaista ruisleipäannostaan. Siitä seuraisi vakavia vierotusoireita.

Kauempana asuvat voivat hoitaa jollain lailla ruisleipätuskaansa turvautumalla Liperissä syntyvään tehdasleipään. Se hakkaa kotileivän määrällään ja kattavalla jakeluverkollaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *