Kirkonkylällä odotetaan kehittämissuunnitelmaa

Ylämyllyn vauhdikkaan kasvun varjoon jääneille taajamille on luvassa kehittämissuunnitelma ja markkinointipanoksia.

Kirkonkylän asioita oli keskiviikkoiltana kuulemassa ja pohtimassa viitisentoista kyläläistä.

– Suunnitelman tekotapa ei ole vielä vahvistunut. Ilmeisesti siihen haetaan ulkopuolinen ”kokoonjuoksija”. Kehittämisideoita kaivataan sekä yksityisiltä kuntalaisilta että elinkeinoelämän edustajilta, sanoi kunnanjohtaja Hannele Mikkanen.

Hannele Mikkanen, kunnanhallituksen puheenjohtajat Sanna Parkkinen ja Jorma Pitkänen sekä kamreeri Hannu Raninen esittelivät viime aikojen ratkaisuja ja tulevia suunnitelmia kirkonkyläläisille.

Keskustelua käytiin enimmäkseen ajankohtaisista asioista. Sekin tosin selvitettiin, vieläkö Kotini Euroopan kymmenen miljoonan tappio kummittelee kunnan talousluvuissa.
– Ei kummittele enää. Se on hoidettu aikanaan pois, Hannu Raninen vakuutti.

Kaavateitäkin kuntoon?

Kirkonkylälle on luvassa tieinvestointeja, kun kevyen liikenteen väylän rakentaminen Salokylän suuntaan ja liikenneympyrän rakentaminen keskustaan ensi vuonna alkaa.

Molemmissa hankkeissa on kunta osarahoittajana.

– Samaan aikaan on tarkoitus selvittää kaavateiden kunnostamismahdollisuuksia. Kirkonkylässä on useita ongelmapaikkoja, kunnanjohtaja Hannele Mikkanen myönsi.

Hän mainitsi, että muutamien kuntien taajamissa, mm. Juuassa, on tehty hyvää työtä kuntakeskuksen ilmeen kehittämiseksi.

Palautetta keskiviikkona tuli mm. Keskustien ja muutaman muun kirkonkylän väylän kehnosta kunnosta sekä rapistuneen vanhan kunnantalon nykykunnon vaikutuksesta koko kirkonkylän ilmeeseen ja viihtyisyyteen.

– Talon purkamisesta on valtuuston päätös, mutta kaavamuutoksesta on valitettu.

Tonttimaata riittävästi

Sekä kirkonkylällä että Viinijärvellä on rakentamiseen soveltuvaa tonttimaata ainakin viiden vuoden tarpeisiin. Se vain on arvoitus, miksi tontit eivät kelpaa, vaikka esimerkiksi haja-asutusalueille rakennetaan koko ajan varsin vilkkaasti.

Teollisuusalue on keskitetty Ylämyllyn Välikankaalle. Kirkonkylälle ei ole kaavoitettu tuotannolliseen toimintaan tarkoitettua maata.

– Ongelma on enemmän siinä, keskittyykö teollisuus jatkossa entistä enemmän Joensuuhun.
Keskustelun ja kyselyn aiheita olivat mm. lannan haju keväisin ja syksyisin, tulevan kevyen liikenteen väylän sijoittuminen väärälle puolelle, kun esimerkiksi Kuusikkolassa ja Salokylässä asuvien koululaisten on ylitettävä vilkkaasti liikennöity autotie kouluun mennessä ja sieltä palatessa.

Kirkonkylän hiljenemisestä iltaisin kannettiin myös huolta ja kyseltiin keinoja kyläkuvan piristämiseksi.

Vetovoimaa, onko sitä?

Hissikerrostalon perään haikailtiin, mutta samalla todettiin, ettei sellaisen rakentaminen ole kunnan asia. Joku urakoija pitäisi saada uskomaan, että tulijoita löytyy. Viime vuosina on kiinnostusta ollut kuitenkin vain ”pomminvarmoihin” kohteisiin, jotka on puoliksi myyty ennen kuin työt alkavat.

Yhdeksi kirkonkylän vahvuudeksi todettiin asumisväljyyttä tuova tonttikoko, mahdollisuus rakentaa vaikkapa puolen hehtaarin pohjalle.

Lääkärien siirtyminen naapurikuntiin askarrutti kirkonkyläläisiä ja perusteluja perättiin. Kunnanjohtaja totesi samansuuntaista kehitystä tapahtuneen myös naapurikunnissa.

Lääkärien kanssa on pidetty palaveria ja kuunneltu tuntoja. Parhaillaan on vireillä Ylämyllyn terveyspalvelujen ulkoistaminen.

Linja-asiana nostettiin esille kysymys siitä, mikä kirkonkylässä nykyisellään houkuttaisi, mikä saisi asettumaan sinne tai pysymään siellä?

– Kirkonkylä on Liperin taajamista kaunein. Vesistö on aivan vieressä, Hannele Mikkanen muistutti.

Lukion alasajon, kansalaisopiston palvelujen menettämisen Joensuuhun ja musiikkiopiston Keski-Karjalaan katsottiin syöneen Liperin ja kirkonkylän vetovoimaa. Taksat ovat moninkertaistuneet.

Hammaslääkäripalveluja puheenvuoroissa sen sijaan kiiteltiin ja vielä jäljellä olevat kyläkoulut katsottiin Liperin voimavaraksi.