Nuoren maaseutuyrittäjän valttina monipuolisuus
Mikko Hartikaisen kesä kuluu maataloustöissä.
Hartikainen teki päätöksen jatkaa kotitilaansa jo 18-vuotiaana. Viimeiset seitsemän vuotta nyt kolmekymppinen yrittäjä on isännöinyt kotitilaansa ja työskennellyt muun muassa koneurakoitsijana.
– Opiskelin maatalousalaa Ilomantsissa ja Kauhajoella ja sen jälkeen vielä metsätyöntekijäksi Savonlinnassa. Kauhajoelle Mikon kuljetti halu nähdä muutakin kuin itäistä Suomea.
– Vanhemmillani oli lypsykarjaa ja jatkoin sitä muutaman vuoden. Lopulta luovuin kuitenkin karjanpidosta lähinnä kannattavuussyistä. Nyt Hartikainen viljelee rypsiä, vehnää, kauraa ja ohraa vuokrapellot mukaan laskettuna yhteensä 56 hehtaarilla.
Peltoalan lisäksi on kasvanut myös perhe. Puoliso Katja löysi töitä Perloksen loppumisen jälkeen kaupan alalta. Perheen 1,5-vuotias Valtteri-poika on hoidossa Mikon vanhempien luona.
– Kunnallinen päivähoito sopisi aika huonosti meidän työaikoihimme, Hartikainen toteaa. Kotona ollessaan Valtteri kulkee Mikon mukana niissä töissä, missä pienen miehen on turvallista olla. Tikapuut ja muut vaaran paikat on kartoitettu kotipihastakin.
Työtilanne elää
Maaseutuyrittäjänä Mikko Hartikaiselle on riittänyt töitä, mutta työnkuva vaihtelee. Viime vuosina esimerkiksi linkous on vähentynyt, ja talvikuukausina Mikko on palkkatyössä metsäkoneenkuljettajana.
– Perusasiat eli oma peltoviljely pysyy aina samana, mutta muuten työt vaihtelevat sen mukaan, mille on kysyntää ja mikä on kannattavaa, kertoo Hartikainen.
Tänä vuonna yrittäjä on tehnyt keväällä kylvöurakointia ja kesällä muuta traktoriurakointia. Syksyllä alkaa puintiurakointi.
– Maatalouspolitiikalta toivoisin varmuutta, niin että viljelyä voisi suunnitella jos ei kymmenen, niin ainakin viiden vuoden päähän, Mikko Hartikainen sanoo.
Koneurakoitsijan näkökulmasta nopeat muutokset voivat aiheuttaa ongelmia esimerkiksi siinä, kuinka helposti vanhoista koneista pääsee eroon. Hartikaisen yrityksessä konekanta pyritäänkin pitämään määrältään kohtuullisena.
Onnistuminen palkitsee
Mikko Hartikaisen ei ole tarvinnut katua ammatinvalintaansa. Parasta työssä on peltokasvien viljely ja kasvun seuraaminen, varsinkin silloin kuin työ onnistuu ja tulee hyvä sato. Tänä kesänä siinä puolessa ei tosin ole hurraamista.
– Satoennusteet vaihtelevat eri palstoilla kylvöajankohdan mukaan, mutta kovin hyvää kokonaissatoa ei ole luvassa. Rypsistä on tuhoutunut kymmenisen prosenttia.
Hartikainen perheineen viihtyy Leppälahdessa, vaikka toivookin kunnalta ja tielaitokselta enemmän panostusta syrjäkylien teiden kunnostukseen. Yrittäjyyden rinnalla ei ehdi ihmeemmin harrastaa:
– Voit pistää siihen että penkkiurheilua. Ja kalastusta. Tänä syksynä toivon kovasti, että ehtisin myös hirvijahtiin vuoden tauon jälkeen.
Vapaailtoina Hartikaiset lämmittävät muutaman kilometrin päähän rakennettua rantasaunaa, jossa ehditään toisinaan yöpymäänkin.